Kaupallinen Yhteistyö: Puuman lelulaatikolla

Kaupallinen yhteistyö – vuxen.fi

Hehee, blogiurani ensimmäinen kaupallinen yhteistyö! Vuxen.fi –verkkokauppa lähestyi tarjouksella: voisinko mainostaa heidän yritystään (so. mainita nettikauppansa osoitteen postauksessani) rahallista korvausta vastaan?

Mietin asiaa hetken, ja tulin siihen tulokseen, että voisin toki mainita verkkokaupan osoitteen, mutta koska olen erittäin laiska ostamaan leluja (mihinpä minä niitä, kun minulla on myös nämä viriilit toy-boyt), minulla ei ole ko. kaupasta mitään kokemusta.

Neuvoteltuani hetken heidän nettimarkkinoijansa kanssa tulimme siihen tulokseen, että jätettäisiin se rahallinen korvaus pois, ja että saisin valita sen asemesta heidän valikoimastaan jonkun kivan lelun, jota sitten voisin testata ja siitä raportoida.

Tuumasta toimeen – kusti polki jo lähetyksen vahvistamista seuraavana päivänä söpön paketin (joka ei näyttänyt mitenkään siltä että se sisältäisi tuhmuuksia hellyttävine eläintarroineen), ja revin sen kädet täristen auki.

Siinä se sitten oli – minun ensimmäinen värisevä anaalileluni, tuo kaikkien vibrojen Mersu; Fun Factoryn Moody.  Pakkauksen “tester” –tarra nauratti Ykkösmiestä: “onko toi niinkun ne huulipunat kosmetiikkaosastolla, että kaikki on kokeillut niitä omiin huuliin?” (Kyllä se oli ihan uusi, huom.)

Alkuperäinen tarkoitukseni oli kokeilla lelua sekä sooloillen että parin kanssa, mutta kappas; T ei halunnut seksileluja, koska koki ne uhkaaviksi (?!), Ykkösmies…noh, hän nyt ei muuten vaan halunnut (ylläri) ja Puuseppä oli jollain tervehenkisellä uskisleirillä (hänen sanansa!!!) Saksassa.

Olin hämmästellyt lelun hintaa (se ei todellakaan ollut halvimmasta päästä), mutta jo ennen varsinaista käyttöönottoa hifistelin (kuten seksileluilla nyt vaan voi hifistellä) tuotteen ominaisuuksilla:

• Akkuladattava. Ei siis enää sitä frustraation huipentumaa, kun patterit alkavat kur-kur-kurruuttaa kriittisellä hetkellä. Tämä oli äänentoistonsa puolesta myöskin hiljaisempi kuin patterikaverinsa.
• Täysin vedenpitävä. Ota huoletta mukaan suihkuun, saunaan, kylpyyn ja Yrjönkadun uimahalliin!
• “Lenkki” pohjassa. Ei huku persiiseen eikä tarvitse lähteä ensiapuun selittelemään että kaatui alasti vibraattorin päälle perse edellä, kun saa sormikoukkuotteella kiinni.
• Säädeltävät nopeudet. Sepulturasta Ravelin Boleroon.

Ja eikun hommiin. Aloitin ihan perinteisesti, sillä tuumin, että väristintä ei ollut pakko heti heittää kakkosrappuun, vaikka se sen kategorian alta löytyikin.

Minähän en hirveän usein kliimaksiani pelkällä emätinyhdynnällä saavuta, mutta nyt oli semmoinen tunne, että tämän kanssa voisi joskus onnistuakin – sen verran veikeästi muotoiltu vekkuli oli, että kurotti kivasti kutittelemaan G-pistettä. Kävin varmaan kaikki nopeudet ja variaatiot läpi, ja luulen, että ne enemmän Boleromaiset saattaisivat kompata hyvin vähän sensuellimpaakin sessiota partnerin kanssa.

Suristin pelitti ihan kivasti myös pelkkään klitoriskiihotukseen; nopeus- ja tärinävaihtoehdoista kun löytyi myös semmoinen itsestään varioiva, rauhallisesti aloittava ja loppua kohden kiihtyvä luuppi. Laiskan ihmisen ideaali – ei tarvi edes kättä liikuttaa kun painaa vaan kapineen oikeaan kohtaan.

Koska suu vaahdossa mourusin nettimarkkinoijalle integriteetistäni – että jos tuote on ihan perseestä (pun intended) niin sanon sen sitten kanssa, enkä rupea kehumaan syyttä – niin pakko oli keksimällä keksiä myös muutama huonompi puoli:

• Akkuladattava = usb-porttikytkennällä. Ei siis tavan töpseliin sängyn viereen. Mutta tietysti ihan kätsy jos haluaa katsoa nettipornoa latautumista odotellessa (minä latasin omani 2 viikkoa sitten, eikä ole vielä tarvinut ladata uudestaan – akku tuntuu kestävän ihan kiitettävästi).
• Muoto (kapea kärjestä, levenee loppua kohti): varmaan yleinen anaalileluille, mutta oli lopusta aika paksu yli neljän sentin halkaisijoineen näin niinkuin ekan anaalilelun hankkijalle. Alan suuremmille harrastajille voisin kuvitella, että hyvinkin kelpo härpäke. Pituutensa puolesta kuitenkin ihan passeli sekä vagina- että anaalileikkeihin. Ja eihän sitä ole pakko koko pituudelta sisään tunkea (ehhh miksi tajusin tämän vasta nyt).

Kaiken kaikkiaan Puuma antaa kolme ja puoli tassua neljästä – ja kiittää vuxen.fi –verkkokauppaa tästä värisyttävästä kokemuksesta!

P.S. On muuten ruotsalainen puulaaki, että mikäli haluavat lukea mitä kirjoitin, niin onnea kääntäjälle.