Kiittimoi!

Tiistaipiristykseksi pakkojako elävästä elämästä.

Työpaikkamme “Vaihde” oli kahvitauolla/kakalla/muuten vaan jossain muualla kuin omalla paikallaan. Jos Vaihde ei vastaa puhelimeen, puhelu siirtyy eteenpäin muille kollegoille, joista sitten ensin ehtivä/vähiten kiireinen vastaa puhelimeen.

Tänään onni suosi allekirjoittanutta.

Vastasin, kuten tapanani on, firman nimellä ja omalla nimelläni. Kuulin ensin vain epämääräistä tuhinaa, joten toistin litanjan hieman pontevammin (ja kuuluvammin). Vihdoin rahiseva miesääni reagoi.

Juu…halloota. Täällä N.N. Onko lääkärillä?

Vastasin, että ei ole, vaan olette soittanut firmaan SeJaSe. Mies oli ilmeisti hieman huonokuuloinen.

No hyvä! Kun minä sitä vaan soittelen, että kun on tuota ihottumaa…

Keskeytin ehkä lievän epäkohteliaasti, ja kerroin (tässä vaiheessa melkoisella volyymilla, joka sai työtoverit preeriakoirailemaan näyttöjensä takaa), että

ETTE OLE SOITTANEET LÄÄKÄRILLE OLETTE SOITTANEET FIRMAAN SEJASE.

Mies oli ilmeisesti umpikuuro tai muuten vaan sitkeä sissi.

Niin sitä minä että kun on tuota ihottumaa…

…esinahan alla…

Kiittimoi.

Oli meinaan ehkä maailman odotetuin puhelu juuri ennen lounasaikaa.