Matkakuumeilua ja blogitaukoilua

Mikähän siinä on, että kun vuosia tulee lisää, matkavalmistelut kestävät kauemmin? Ennen voitiin lähteä kymmenen minuutin varoitusajalla; rinkka vaatekaapin eteen ja käsivarrellinen pyyhkäisy puhtaimpia romppeita rinkkaan. Kunhan oli passi ja hammasharja – tai edes se passi – loput sai kyllä periltäkin.

Minä olen tehnyt tulevaa aurinkomatkaani varten listan. Siis ihan semmoisen yksityiskohtaisen, jossa eritellään joka bikini ja uimapuku, jokainen korvakoru ja siihen mätsäävä rannerengas, erikseen. Olen oikeasti jopa miettinyt, mitkä vaatekappaleet sopivat keskenään yhteen, ja mitkä kengät mihinkin ensembleihin. (Ennen mentiin varvastossuilla ja Superstareilla; nyt mukaan tulee “rantakenkiä”, “illalliskenkiä”, “biletyskenkiä” ja “väsyneitten jalkojen päivä –kenkiä”).

Mitä helvettiä? Enhän minä edes ole listaihminen, minunhan piti olla spontaani hälläväliätyyppi?

Vissiin turhaa mainitakaan, että rinkkareissaillut teiniraggariminä, jolla oli tapana sammua teltan viereen eikä edes itse telttaan, ei myöskään pakannut mukaansa keskivertoapteekillista rakkolaastareita, imodiumeja, parasetamooleja ja samariineja.

Muistanpa eräätkin festarit, jonne en edes ottanut laukkua mukaan. Aamiaiseksi syötiin ponukasta (pontikan ja vanukkaan yhdistelmää; yksi kaveriporukasta oli töissä jossain tehtaalla, josta sai päivämäärän ylittäneitä jälkiruokavanukkaita ilmaiseksi), hampaat pestiin sormella ja minttuviinalla. Seuraavan päivän freesiydestä huolehtivat nurin päin käännetyt alushousut; tai jos oli sattunut vahinko, mentiin kommandona.

Olen jo viimeiset kuusi viikkoa lökötellyt kuuliaisesti solariumissa kaksi kertaa viikossa, etten ensimmäisenä lomapäivänä palaisi hummeriksi ja joutuisi viettämään koko loppuaikaa varjossa ja/tai veden alla.

Olen ostanut luottokampaajaltani jo kolme viikkoa sitten hiuksia kosteuttavaa suihketta, “koska merivesi ja aurinko”.

Tulevalle perjantaille on kosmetologilleni maratooniaika, koska haluan ehdottomasti huollattaa kulmakarvat, ripset ja kynnet. Huomioitavaa on, että pedikyyrin jälkeen myös varpaisiini laitetaan akryylikynnet samaan sävyyn sormien kynsien kanssa. Jösses sentään – milloin minusta tuli näin…aikuinen? Näin…materialistinen?

Näin…keski-ikäinen?!

Äyh, taidan mennä ostamaan minkkiturkin matkalla Stockan Herkkuun. Sillä pitäähän se stereotypia viedä loppuun asti.

Tämä blogi jää nyt aurinkolomalle ainakin tammikuun 20. päivään asti. Matkakohteessa on ilmainen interwebsi päivittäin puolentoista tunnin verran, mutta en uskalla luvata olevani koskaan tarpeeksi rommihuuruton saadakseni aikaan järkeviä lauseita kirjoitetussa muodossa.