Meidän Helsinki #3

Rutiinit hyvin hallussa: aamuseksi – check. Aamusuihku – check. Kiireetön aamiainen – check. Kanadan (nuorten) jääkiekkojoukkue samaan aikaan aamiaisella – check. (En edes huomannut ennen kuin Nörttipoika erikseen kiinnitti huomioni.)

Aika alkaa taas turistiksi ja suunnata Suomenlinnaan. Huhtikuussa. Kyllä, olemme idiootteja.

Kauppatorilla oli aikaa vielä yhdelle turistikliseelleperinteelle ennen lautan lähtöä, ja nautimme munkkikahvit toriteltassa. Vieressä istua napotti vanha pariskunta; nainen luki mykkänä ja mutrusuisena lehteä ja mies herätteli keskustelua kanssamme:

“Ketä tästä säästä nyt voi syyttää kun Kekkostakaan ei enää ole?“

Kylmä ehti tulla jo ennen lautan lähtöä; Suomenlinna otti meidät vastaan hyytävine tuulineen ja mukulakivikadut osoittautuivat korkosaapasepäystävällisiksi. Tepsutin urheasti muljuvin nilkoin eteenpäin ja syljeskelin viiman suuhun työntäviä hiuksiani pois. Nörttipoikaa huvitti; tarjosi kätensä tueksi, yritti kesyttää tuulen tuivertamia hiuksiani korvieni taakse. Kiipesimme Kustaanmiekan korkeimpaan kohtaan, sillä Nörttipojan oli pakko tarkistaa onko tykkien piipussa kierrettä vai ei.

suomenlinna.jpg

“Ne keksi jossain vaiheessa, että projektiili lentää pidemmälle ja tarkemmin, jos tekevät kierteen piippuun.“

Kalliot olivat yllättävän liukkaat; lenkkareissa tai paljasjaloin varmoille askelille tällä kertaa petolliset. Kova korko luiskahti alta ja puuma oli pyörähtää pyllylleen. Sain kuitenkin tasapainotettua kämmenillä, mutta Nörttipoika huolestui.

“Sattuiko?“

Lähinnä vain nauratti ja vähän hävettikin; Nörttipoika päätti kuitenkin että oli aika siirtyä tasaisemmalle, korkokenkäystävällisemmälle pinnalle ja johdatteli kädestä pitäen kahvilaan. Lämmettyämme lautta takaisin Kauppatorille, kakkosen ratikka takaisin tukikohtaamme; oli taas iltapäiväseksin aika.

Tällä kertaa Nörttipoika otti ohjat käsiinsä ja asetteli minut kontilleni sängyn reunalle tullen itse taakseni seisomaan; asetti kätensä niskalleni ja toisen lantiolleni ja tuli minuun takaapäin. Käänsi hellästi päätäni vasemmalle.

“Katso.“

Avasin silmäni ja näin meidät sängyn eteen asetellusta peilistä. Nörttipojalla oli vielä silmälasit – ilmeisesti tarkoituksella; minä nelinkontin sängyllä peppu kaarella, silmät tummina ja posket punaisina. Nörttipoika katsoi minua peilin kautta raskain luomin, silitti selkääni ja alkoi liikkua minussa hitaasti ja varmasti katsettaan irrottamatta. Vaikka kehomme eivät varsinaisesti ainakaan standardipornoleffojen fyysisiä kriteerejä täyttäneetkään, peilistä kuvastui samaan aikaan jotain sekä kiihottavaa että (ainakin jollain tapaa) kaunista.

Aikamme peiliin tuijoteltuamme Nörttipoika sai reisikrampin (hih) ja siirryimme mukavampaan asentoon sängylle. Nörttipoika veti minut jo tutuksi tulleeseen lusikka-asentovariaatioomme ja vei vasemman jalkani lantionsa ylitse siten, että makasin kyljelläni lantio kääntyneenä hänen lantionsa päälle, jalkapohjat sängyltä tukea ottaen. Yläkroppa sängyllä, muuten päällä. Normaalisti olisin tässä asennossa vaivihkaa ujuttanut käteni jalkoväliini lisästimulaatiota antamaan; mutta tällä kertaa Nörttipoika ehti perjantai-iltapäivän kokemuksestaan rohkaistuneena ensin ja hieroi minua yhteisen rytmimme tahtiin, kunnes oman kliimaksini hetkellä purkautui minuun.

Taas uusi kokemus meille molemmille. Check.

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *