Mr. Mossad ja lounastreffit

Mr. Mossad oli liikenteessä julkisilla, joten kävin hakemassa hänet asemalta. Tietysti Puuman tuurilla asemalla sattui seisomaan tuttua porukkaa, jotka vilkuttivat iloisesti jo autoni kaartaessa asemalle.

“When we finally meet, I first want to kiss you”, oli Mr. Mossad tekstannut matkallaan.

No sehän ei tietysti kävisi päinsä; yritin tavoittaa herraa puhelimitse, mutta mies oli herrasmiehen elkein laittanut sen jo valmiiksi äänettömälle.

Kiiruhdin miestä vastaan ja leveästä hymystään päätellen hän oli iloinen nähdessään minut. Minä puin asiakasvastaanottohymyn kasvoilleni ja mutisin suljettujen hampaitteni välistä konekiväärinopeudella:

“Change-of-plans-behind-you-friends-of-mine-you-are-my-customer-now-we-just-shake-hands.”

Onneksi tyyppi tajusi heti kupletin juonen ja kätteli minua yrittäen tukahduttaa nauruaan. Kiitin onneani, että hän oli puvussaan eikä arkivaatteissaan; metalliheebo olisi ollut vaikeampi selittää.

Kävelimme autolleni ja pudotin hermostuksissani avaimet maahan, kumartuessani ottamaan niitä potkaisin ne vielä varmuuden vuoksi auton alle. Tässä vaiheessa Mr. Mossad ei edes enää yrittänyt pidätellä, vaan repesi nauramaan matalaa nauruaan ja polvistui onkimaan avaimet auton alta.

Lounaalla olimme kuin kaksi ketä tahansa liikelounastajaa  – siis jos liikelounastajatkaan eivät pysty pitämään näppejään erossa toisistaan. Mr. Mossadin käsi oli vaarallisen korkealla hameeni alla serviettini suojissa, ja minä puolestani ihmettelin hänen serviettinsä alla, että mihin käteeni kupristunut oikein loppuu…

Lounaan jälkeen lähdimme ajelulle, sillä Mr. Mossad ei ollut koskaan käynyt kotikaupungissani. Aikani olemattomia nähtävyyksiä esiteltyäni päätimme yksissä tuumin siirtyä kaupungin rajojen ulkopuolelle ja etsiä vähän vähemmän kiireisen tien, jotta voisimme olla kahdestaan.

Sammutin auton moottorin ja käännyin katsomaan miestä, jonka tumma ja härnäävä katse pisti polveni vapisemaan ja käteni tärisemään.

“May I now finally kiss you?”

Heittäydyin hänen käsivarsilleen kuten naiset vanhoissa elokuvissa saattaisivat tehdä ja sulin hänen suudelmaansa. Käsikopeloa pidemmälle emme kuitenkaan uskaltaneet mennä, sillä nähtävästi syrjäisimmilläkin seuduilla on aina, vakiona, ainakin muutama koiranulkoiluttaja. Anteeksi vaan se jack russelin omistaja; käyttäydyimme kuin teinit elokuvateatterissa valojen sammuttua, ja nauroimme toisillemme (ja koko tilanteelle) emmekä sinulle. 

Koko tapaamisemme ajan välillämme oli sähköä, joka väreili ilmassa niin, että sen melkein pystyi aistimaan ihokarvoillaan. Mr. Mossad ei ole kovin pitkä, mutta herranjumala, mikä maskuliininen vetovoima! Enpä ole moista aistinut sitten…noh, sitten Ykkösmiehen.

Aion salakuljettaa Mr. Mossadin osaksi (jo ajat sitten sovittua) viikonlopun ohjelmaani, johon sattumalta kuuluu yöpyminen hotellissa eri paikkakunnalla lähellä Mr. Mossadin asuinpaikkakuntaa. Sillä välin kun muut meditoivat, minä karkaan hänen kanssaan hotellihuoneeseeni muutamaksi iltapäivän kuumaksi tunniksi. 

Tulevana lauantaina tämä shiksa antautuu sataprosenttisesti. Uuuuh.