Rakastan matematiikkaa!
Hypoteettinen tilanne – tai sitten ei.
Joku nuori poika saattaisi hieman vanhemman naisen yllyttämänä mitata veitikkansa paksuuden juhlakuntoisena. Tulokseksi saattaisi tulla 6,5cm; josta vähennetään pojan rehentelylisä 0,5cm. Jäljelle jää 6cm.
Vanhempi nainen saattaisi sitten tämän tiedon rohkaisemana kinuta myös pituusmittaa, ja nuori poika saattaisi torpata naisen pyynnön sanomalla, että jotain pitää jättää vielä vähäksi aikaa salaisuudeksikin, ja että livenä vanhemman naisen sopisi vaikka itse ottaa mittanauha kouraan, mikäli uteliaisuus olisi vielä vallitseva ominaisuus.
Tästä hieman pettyneenä – mutta hallitsevasti kuitenkin uteliaana – vanhempi nainen saattaisi kierohkosti pyytää nuorta poikaa lähettämään kuvan edelleen tomerana tököttävästä töötistään. Kuvan vastaanotettuaan vanhempi nainen saattaisi ottaa viivottimen käteen ja suorittaa kuvasta tiettyjä strategisia mittauksia niin leveydestä kuin pituudestakin.
Tästä saatettaisiin muodostaa seuraava laskutoimitus:
Jos 6cm = 1,5cm; ja 5,5cm =x, kuinka paljon on x?
Jatkamme ristiinkertomisella (kai tälle on joku matemaattinen nimikin, minä kerron vain ristiin, kuten joskus valehdellessanikin).
1,5x = 6×5,5/1,5
x = 22 (cm).
Eipä mulla sitten muuta. Paitsi että tajusin juuri, että RAKASTAN matematiikkaa!
