Nolo olo
Ajattelin kompensoida viime viikon Englantiin suuntautuneesta työmatkasta johtunutta postaushiljaisuutta jakamalla rohkeasti elämäni kaikkein noloimman tilanteen ikinä.
Samalla haastan muutkin samaan; joko kommenttikentässä tai omassa postauksessa (jos jälkimmäisessä, linkitäthän kommenttikenttään).
Tästä on nyt jo melkein kymmenen vuotta. Olin juuri muuttanut nykyiselle paikkakunnalleni ja saanut uuden työpaikan, jossa painotettiin tiimin sosiaalista kanssakäymistä (tarkoitti käytännössä: yhdessä ulos töitten jälkeen – joko syömään tai juomaan).
Koin moiseen sosiaaliseen kanssakäymiseen painostamisen (sillä sitä se tosiaan oli) vähän negatiivisena; semminkin kun silloinen uusi työpaikkani oli reippaan automatkan päässä kotoani. Tiesin siis baarin kautta koukkaamisen vain johtavan siihen, että olin entistäkin myöhemmin kotona.
Join pakollisen pullo-oluen ja siirryin sen jälkeen kiltisti virvoitusjuomiin. Vähän ajan päästä rohkenin – ensimmäisenä – ilmoittaa, että ilta olisi minun osaltani tässä; minunhan piti vielä ajaa kolmen vartin verran. Lähdin etsimään kauemmaksi pysäköityä autoani, enkä yhtäkkiä enää löytänytkään sitä. Työni sijaitsi kaupungissa, joka ei ollut minulle ennastaan tuttu, ja kaikki kadut näyttivät pimeällä samanlaisilta.
Siinä paniikissa huudeilla pyöriessäni toisenlainen hätä ilmoitteli olemassaolostaan; olut ja virvoitusjuomat olivat herättäneet luonnollisen tarpeen rakon huojentamiseen. Jätin auton etsimisen prio-kakkoseksi ja aloin epätoivoisesti etsiä jotain, jossa olisi ollut vessa. Kaikki myymälät sun muut olivat jo kiinni, enkä löytänyt edes pizzaravintolaa. Ovisummereita en sentään randomilla kehdannut alkaa rimputella.
Hätä ei kun kasvoi kasvamistaan.
Kuvitelkaa kolmekymppinen liikenainen jakkupuvussa; korkeissa koroissa ja huolitellusti ehostettuna.
Sitten kuvitelkaa sama nainen koikkelehtimassa pikakävelyä maaninen katse silmissä ja jalat ristissä.
Lopulta hätä oli suurempi kuin häpy: liikenainen pälyili hätäisesti ympärilleen, nosti hameensa, laski sukka- ja alushousunsa ja alkoi lorottaa keskellä katua. Rakko alkoi tyhjetä paineella, jolla olisi huoletta voinut porata graniittia. Huojennus.
Paitsi että totta kai paikalle sattui muuten kilometrien päähän tyhjillä kaduilla lähirapusta tuleva koirantaluttaja.
Liikenainen meni paniikkiin, vetäisi housunsa ylös ja hameensa alas ja käveli muina naisina pois paikalta. Ainut vaan, että äärimmilleen venytetty rakko ei halunnutkaan lopettaa tyhjenemistään, vaikka sille miten signaloi, ja tyhjensi itsensä loppuun fyysisistä ja psyykkisistä vastalauseista piittaamatta.
Auto löytyi onneksi nopeasti, ja aikuinen liikenainen löysi kaksi positiivista tilanteesta, jossa edessä oli kolmen vartin ajomatka pissat housuissa: menkkajuilimisista johtuen alushousuihin oli aseteltu terveysside, joka imi suurimmat vahingot, ja autossa oli nahkapenkit.
