Viikonloppuisin on aikaa rentoutua, puuhastella partnerin kanssa. Silloin on skeduloitu sitä kuuluisaa laatuaikaa – on aikaa nauttia toistensa seurasta oikein kunnolla, vailla työkiireitä tai muita rutiineja. Voi vaan vaikka olla öllötellä söpösöpösti kahden ja kietoutua alasti yhteisen huovan alle.

Siinä, missä vastarakastuneet sekä superonnekkaat pitkän parisuhteen konkarit onnistuvat vielä puhaltamaan jäljellä olevan kipinän suureen roihuun ja heiluttavat peittoja viikonlopusta toiseen, meidän taloudessamme peitot heiluvat vain jos niitä ollaan tuulettamassa. Kuivan kauden pituus alkaa olla jo sitä luokkaa, että se luultavasti vielä joskus tullaan dokumentoimaan historian kirjoihin samanlaisena evolutionaarisena vaikuttajana kuin vaikka esimerkiksi jura- tai liitukausi; Ykkösmiehen penis on minulle tällä hetkellä yhtä hyödyllinen kuin umpisuoli tai häntäluu.

Muuten menee edelleenkin ihan hyvin: emme ole kuitenkaan vielä niin jämähtäneitä, että jumittaisimme puhua pukahtamatta television ääressä sipsejä molemmilla kourilla rohmuten. Itseasiassa, emme edes hirveästi katso telkkaria; meillä on toinen riippuvuus, josta saa loputtomasti interaktiivista riemua – sitä meidän kahdenkeskistä laatuaikaa.

Youtube.

Ehei, emme me katsele höpsöjä kissavideoita tai ihmismäisesti käyttäytyviä koiria. Emme fanittele ermahgerd-memejä tai Pun Cooneja. (Tai ehkä katselemme ja fanittelemme, mutta teemme sen työajalla paremman tekemisen puutteessa.)

Me juutuubailemme hyvinkin vuorovaikutteisesti; itseasiassa olemme jo niin pitkällä että olemme kehittäneet erinäisiä leikkejä, joita voisi melkeinpä kutsua seurapeleiksi. Eli jos kohdalle sattuu vaikkapa tylsät pippalot, missä kaikki vain tuijottelevat nurkkiin ja lukevat joukkoliikenteen aikatauluja samalla kun katkovat hampaitaan seiskaluokan köksänkirjan reseptillä leivottuihin kaurakekseihin, kokeilkaapa näitä – toimivat ainakin meillä sekä kahdestaan että isommallakin porukalla:

How-false-can-you-sing –karaoke.

Youtubesta etsitään mahdollisimman vaikeita biisejä karaokeversioina; ideana on laulaa biisit mahdollisimman massiivisella volyymilla ja lainkaan välittämättä siitä, että äänialasi ei sovellu ko. biisiin ollenkaan. Mitä karmeammalta kuulostaa, sitä enemmän pisteitä – nyt saa päästää sisäisen pavarottinsa valloilleen ja rääkyä persiistä asti. Bonuksena: seinänaapuritkin saavat nauttia.

Esimerkkejä: Sinéad O’Connorin ‘Nothing compares to you’, Queenin ‘Bohemian Rhapsody’, kaikki Guns N’ Rosesin kappaleet. Welcome to the jungle! Bismillah NO!

The theme song quiz.

Voidaan rajata käsittelemään ainoastaan tiettyjä vuosikymmeniä; näin liki nelikymppiselle yli kolmekymppiselle kasari/ysäri toimii hyvin. Luulitko tunnistavasi ennen muinoin lähes uskonnollisella hartaudella seuraamiesi sarjojen tunnarit? Niin minäkin. Mutta olin väärässä.

Esimerkkejä: Melrose Place, Beverly Hills 90210, L.A. Law, Jake and the Fatman, Moukarimies, NYPD Blue, Matlock, ER. Trust me, I know what I’m doing.

Regressing to childhood.

Itseasiassa sama kuin yllä, mutta rajataan lastensarjojen tunnareihin. Voidaan myös toteuttaa How-false-you-can-sing –karaokena.

Esimerkkejä: Tao-Tao, Maija Mehiläinen, Fragglit, Vaahteramäen Eemeli, Nils Holgersson, Peppi Pitkätossu – tosi prot laulavat tietysti alunperin ruotsalaiset tunnarit ruotsiksi! Sing-dudel-dej-sing-dudel dej sing dudel-dudel-dej!

Ja eikun juutuubailemaan!