Meillä on kotona julistettu ykköstason hälytystila. Code Red. Arkipäivän rutiinit on heitetty syrjään, koko talous on jatkuvassa valmiustilassa.

Aviomiehellä on vähän nuhaa.

Kun minä olen vilustunut ja siis jään pois töistä, onnistun jotenkin silti laittamaan ruokaa, raivaamaan keittiön, pesemään pyykit ja ja ja…oikeastaan kaikkea paitsi lepäämään kuten olisi tarkoitus.

‘Kylläpä näytät vieläkin huonolta, etkö ole levännyt! Onko ruoka jo valmis vai ehdinkö ottamaan yhden oluen ensin?’

Kun mies on vilustunut, sohvannurkassa maata röhnöttää joku kuolemaa tekevä kärttyisä otus, jolle pitää kantaa jatkuvalla syötöllä buranaa, teetä ja yskänpastilleja tai se alkaa kitisemään. Peittojen keskeltä kuuluu tuskaisia huokauksia, jokainen yskänpuuska päättyy valittavaan voivotukseen joka saisi slaavilaisen itkijänaisenkin kohottamaan kulmiaan kunnioituksesta. Ulkoiset piirteetkin tuntuvat vääntyneen sanoinkuvaamatonta kärsimystä kuvaamaan; reippaasta suoraryhtisestä miehestä mutatoi käden käänteessä Quasimodon kaltainen kyyryläinen, naaman kurtut assosioivat Lord of the Rings -trilogiaan. Tärisevillä käsillä osoitetaan puolen metrin päässä olevaa kaukosäädintä ja kähistään kuin viimeistä hengenvetoa.

Yöt kuluvat vaihtelevan ohjelman merkeissä. Tukkoisa nenä nelinkertaistaa kuorsauksen volyymin. Miehellä on vuoroin kylmä, vuoroin kuuma – ja kumpikin vaihe demonstroidaan kuuluvin huokauksin ja teatraalisin peiton uudelleenasetteluoperaatioin. Onko muuten kenelläkään muulla aviomiestä, joka kääntää kylkeä ilmassa? S.o. levitoi puolen metrin korkeudelle, flippaa kuin hampurilainen grillissä ja laskeutuu vapaalla pudotuksella takaisin haluamaansa asentoon? En minä missään yksilöllisin patjoin varustetussa jenkkisängyssä nuku, minä nukun mannerlaattojen yhtymäkohdassa ja nyt on maanjäristys. Onneksi tajusimme luopua vesisängystä (tsunami!) noin vuosi takaperin.

Aamulla sitten hipsin pimeässä vaatteitani keräillen. Lyön varpaani tuolinjalkaan, kompastun paristi koiraan ja kohtaan lattian naama edellä. Vihdoin luovutan ja sytytän varovasti pienen valon.

‘Mitä sä siellä riehut, yritän nukkua!’

—

Aviomiehellä on vähän nuhaa.