Edellisen postaukseni kommenttikenttään tuli aika paljon kommenttia aviomiehestäni, kiitos “Utelias” ja “Ruutt” palautteestanne. Kuten lupasinkin, tämä postaukseni käsittelee siis aviomiestäni ja toivottavasti vastaa kommenttikentän pohdintaa vaativiin kysymyksiinkin ainakin jotakuinkin kattavasti.
En ole aikaisemmin juurikaan kertonut yhteiselostamme, sillä suoraan sanoen – se on aika tylsää, tai ainakin rutiininomaista. Valitsen vaikkapa tämän päivän, sillä vaikka se on vasta aluillaan, tiedän miten se tulee menemään. Töitten jälkeen istahdamme (säästä riippuen) joko puutarhaan tai ruokapöydän ääreen ja kaadamme itsellemme lasin viiniä (tai minä kaadan, mies avaa oluen). Rupattelemme siitä, miten työviikko on mennyt ja ruodimme asiat, jotka ovat eritoten sapettaneet. Pohdimme toistemme työongelmia (mikäli niitä on) ja annamme ehdotuksia tilanteen ratkaisemiseksi. Ammateillamme on onneksi joitain yhtymäkohtia huolimatta siitä, että minä olen kaupallisella ja hän teknisellä puolella, joten voimme mainiosti käyttää toisiamme asioitten peilaamiseen.
Jossain vaiheessa sitten syödään jotain (säästä riippuen), grillataan tai laitetaan jotain helppoa naposteltavaa. Olutta ja viiniä kuluu ja rupattelu jatkuu. Jossain vaiheessa iltaa saattaa naapuri ja/tai kaveri pistäytyä turisemassa. Kunnellaan hyvää musiikkia ja muistellaan hauskoja tapahtumia. Nauretaan. Puoliltaöin sitten nukkumaan. Iltasuukko ja hyvänyöntoivotukset, jonka jälkeen mies kääntää kylkeä ja alkaa välittömästi kuorsaamaan.
Perjantai-illat ovat viikon hauskimpia iltoja.
“Utelias” kysyi seuraavaa:
Tiedän, ettet häneltä selvästikkään (juuri koskaan) saa, mutta mitä miehesi tekee jos yrität? Mitä keinoja olette kokeilleet, jotta seksielämänne piristyisi? Mitä mieltä mies on asiasta (seksin puutteesta)?
Meidän seksitön suhteemme on jo niin vakio, että olen itseasiassa luovuttanut aloitteen tekemisen suhteen. Kai sitä ihminen kestää vain tietyn määrän torjuntoja. Ilmeisesti yritän aina väärään aikaan; joko mies on väsynyt, tai on selkä kipeä, tai päätä särkee. Esimerkkinä mainittakoon viimeinen naula arkkuun: olin salaa tilannut netistä seksikkäitä hepeniä miehen viettelemiseksi. Lähdin varta vasten aikaisemmin töistä, kävin suihkussa, ajelin kaikki relevantit karvat pois, ehostin itseni viimeisen päälle. Pukeuduin sukkanauhasukkiin ja –korsettiin, vedin päälle babydollin ja jalkaani 10 sentin korkokengät. Sytyttelin kynttilöitä, laitoin taustalle tunnelmamusiikkia. Asetuin ruokapöydälle jalat sievästi ristissä sille viettelevästi nojaten ja odottelin kuumennein poskin miehen kotiintuloa. Jo pelkät ensivalmistelut kiihottivat.
Mies tuli kotiin, antoi nopean suukon poskelle ja totesi: “mun pitää mennä paskalle”.
Läts. Tunnelma laski kuin lehmän häntä. Tuli se sitten sieltä housujaan kohennellen ja sanoi että “no mennäänkö sitten”. Mentiin sitten mutta jotenkin kumman syystä suurin into oli laantunut.
Mitä muuta olemme kokeilleet: tantraseksiä (“liian spirituaalista, ei jaksa keskittyä”), sub/dom leikkejä (“en voi lyödä naista”), spontaania seksiä (ks. yllä), seksiä sovittuun kellonaikaan (“mitäs jos kuitenkin otettaisiin ensin oluet” – ja sitten se jää), seksiä julkisella paikalla (“no eihän tässä mahdu”). Muun muassa.
Itseasiassa juuri eilen otin taas seksittömyyden puheeksi. Kysyin että eikö pitäisi taas kokeilla. Mies sanoi että ehkä pitäisi, ja vaihtoi puheenaihetta. Että sitä mieltä.
Ruuttin kommentti:
Mietin myös miestäsi – eikö kuitenkin olisi reilua kertoa hänelle tilanteesta? Jos hän on oikeasti sinulle niin rakas kun kerrot (haluat viettää hänen rinnallaan koko loppuelämän) ja vain seksissä on vika (vaikka oikeammin kuulostaa siltä, että kommunikoinnissakin taitaa olla vikaa, jos seksistä ei pystytä sitten puhumaan paremmin), niin onko reilua, että sinä saat seksiä muualta, mutta hän ei? En todellakaan ole kehottamassa parinvaihtoon, mutta eikö hänellä tulisi olla sitten samat oikeudet? Miten hän suhtautuisi, jos toteaisit, että minä tarvitsen oikeasti seksiä enkä nyt saa sitä tästä parisuhteesta. Olisiko hän valmis yrittämään kovemmin? Ja ennen kaikkea oikeus rehellisyyteen, tässä menee nyt luottamus. Kuulostaa myös siltä, että sinä alat olla aikalailla emotionaalisella tasolla kiintynyt poikaan ja että ”oikea” parisuhde ei ole millään tasolla kovin hyvässä jamassa.
Olemme itseasiassa käyneet keskusteluja avoimesta suhteesta, kun tässä jokin aika sitten (ennen kuin päädyin ottamaan salarakkaan) aika painokkaasti vaadinkin parannusta seksielämäämme. Avoin suhde ei kuulemma ole vaihtoehto, sillä hänellä ei ole mitään tarvetta avioliiton ulkopuoliseen seksiin (joskaan ei sitten kyllä avioliiton sisäiseenkään..) Ja itseasiassa, minun mielestäni hänellä ei ole oikeutta seksiin muualta niin kauan kuin hän ei sitä kotirintamallakaan anna. Eri asia olisi tietysti mikäli, karkeasti sanottuna, pitäisi minut tyydytettynä ja omat halut olisivat niin kovat, että tarvitsisi lisää. Minä olen täysin valmis seksiin hänen kanssaan ihan koska vaan, missä tilanteessa vaan, miten vaan! Mutta hänen pitää tehdä aloite, minä olen siihen (ja siihen liittyviin torjuntoihin) jo aivan liian kypsä. Ja suoraan sanoen, niin kauan kuin en kotona saa, niin mielestäni on reilua että haen muualta. Miksi minun pitäisi tyytyä elämään ilman erotiikkaa vain siksi, että mieheni ei halua?
Meidän suhteessa on seksistä puhuttu niin paljon, että mitään uutta ei ole enää sanottavissa. Olen suoraan sanoen täysin puhki yrittämään. Ennen rakastajaani seksuaalinen omakuvani ja itsetuntoni oli täysin alamaissa, ja seksin puute oikeasti heijastui jo muuhunkin elämääni; se draivi, se elämänhalu, oli jotenkin kadoksissa. Jotenkin tuntuu että miehenikin on täysin kypsä ruotimaan ongelmaamme; olemme saavuttaneet pattitilanteen, jossa enempi puhuminen vain vaikuttaa negatiivisesti. Uskon että mieheni kärsii paineista tyydyttää minut, eikä asian jatkuva vatvominen varmaan auta. Ehkä vaan tarvitsemme hengähdystauon kaikesta ylianalysoinnista. Ehkä ne halut vielä joskus tulevat takaisin. Ehkä eivät.
Ai niin, kun aikani olin vinkunut seksin puutteesta ja minun lisääntyvistä tarpeistani, mies antoi minulle luvan ostaa dildon (aikaisemmin seksilelut olivat pannassa, koska “mitä sinä niillä teet kun sinulla on kerran minut”). Jotenkin ei vaan ihan sama asia kuin toisen ihmisen läheisyys. Ostin muuten ihan semmoisen keskivertohärpäkkeen ilman mitään alienmaisia extraulokkeita, varoin ostamasta suurempaa kuin kotivarustukselta löytyy. Kyllä se sentään värisee.
Kyllä, emotionaalinen kiintyminen Nörttipoikaan on tiedostettu ja siitä ollaan jo (hänen kanssaan) keskusteltukin. Sen enempiä yksityiskohtiin menemättä voin kertoa, että hetkellinen heikko hetki (so. WhatsApp-riita) paikattiin rationaalisella ja hyvällä meilaustuokiolla, ja peruslinjat on vedetty uudelleen, epäsuhteen säännöt teroitettu uudelleen mieleen. Olen toki kiintynyt poikaan ja niin hänkin on minuun – mutta olemme enemmänkin ystävälinjalla (friends with benefits) kuin silmittömästi toisiimme rakastuneita. Mikä tietysti on erittäin hyvä asia. Itseäni toistaakseni – en koskaan vaihtaisi häntä aviomieheeni tai jättäisi aviomiestäni hänen takiaan.
