Peikko nimeltä PMS
Olen aina ollut siitä onnellisessa asemassa, että toisin kuin niin monet muut naiset, minä en (mielestäni; huom. mielestäni) kärsi PMS-oireista eivätkä kuukautisenikaan ole kovin kivuliaat (ellen sitten viivytä niitä pillereillä useamman kuukauden yli; tällöin saattaa vähän näpistellä ja nipistellä ensimmäisenä kunnon vuotopäivänä – ei kuitenkaan yleensä niin, että kipulääkitystä tarvittaisiin).
Jopa silloin, kun en käyttänyt hormonaalista ehkäisyä, en huomannut niitä pelottavia PMS:ään liittyviä mielialanvaihteluja; en ollut itkuherkkä, masentunut tai ärsyyntynyt. Fysiologisia oireitakaan minulla ei ollut – en tuntenut turvotusta, päätäni ei särkenyt.
27-vuotias miespuolinen kollegani tuli, kuten niin usein ennenkin, hakemaan minua tupakalle työpäivän loppupuolella. Halusi mennä yrityksemme kattoterassille, minä taas vetosin siihen, että tuuli ja hame eivät ole ehkä se kaikkein paras yhdistelmä (minulla oli kellohame, enkä halunnut tehdä marilynejä hänen nähtensä: myönnän suoraan että suurin syy tähän oli mummoalkkarit eikä niinkään häveliäisyys).
Kollega virnisti.
“Niin, miehenä tuota ongelmaa ei ole, ellet asu Skotlannissa. Mutta eipä ole muitakaan naisten ongelmia, niitä kerran kuussa tapahtuvia, kun pitää miehenä hiipiä hipsutella ympäriinsä ettei tyttöystävä transformoidu syöjättäreksi.”
(Mainittakoon tähän väliin, että kollega on – ja luultavasti tuolla asenteena tuleekin aina olemaan – sinkku.)
Sisälläni vähän kiehahti moinen yleistäminen, ja totesin viileästi, että minun mieheni ei ainakaan hipsuttele yhtään mihinkään milloinkaan, sillä ihan hänenkin mielestään minulla moisia oireita ei ole. Kollega kontrasi pilke silmäkulmassa:
“Joo, mutta suahan nyt saakin pelätä kuukauden jokaisena päivänä, siinä mitkään peeämässät enää tunnu missään.“
Kun kerroin kollegan väläytyksestä Ykkösmiehelle, tämä ei tiennyt miten päin olisi ollut. Huomasin, että häntä nauratti, mutta ei oikein uskaltanut (!) nauraa. Suupielet nykien sitten totesi, että ei kyllä tosiaan ole huomannut mitään erityisiä oireita tiettynä aikana kiertoani.
Niin noh, olenhan mä toisaalta myöskin aina enemmän tai vähemmän turvonnutkin…
