Penismonologia ja vaginadialogia
“Uskomatonta miten yhteensopivia me ollaan fyysisesti, ei ole ikinä tuntunut näin hyvältä”, Nörttipoika murisee jälkimainingeissa kaulakuoppaani vielä sisälläni sykkien. “Se miten liikut, miten intensiivisesti olet mukana, miltä tunnut…ihan älyttömän kiihottavaa.” Rutistaa minua itseään vasten. “Ihan kuin olisimme tehdyt toisillemme.”
Yritän tasoitella hengitystäni, suuta kuivaa kuin urheilusuorituksen jälkeen. Oikeassahan Nörttipoika on. Seksimme on ihan mieletöntä. Mutta en tiedä paljonko sillä on “fyysisen yhteensopivuuden” kanssa tekemistä. Nörttipoika ei nimittäin ole niin…suuri, kuin mitä yli 190-senttiseltä roikaleelta voisi odottaa. Muistan, että itseasiassa hieman häkellyin ensimmäisellä kerralla – en, koska olisin ollut erityisen pettynyt varustuksen kokoon, vaan koska minua pelotti, että tuntuisin jotenkin löysältä. Että en tuntuisi pojan mielestä hyvältä. Olinhan paljon vanhempikin, ajattelin että ehkä nekin paikat iän myötä rupsahtaa, kuten kaikki muukin kehossa.
Ihan söpö ja terhakkahan se kuitenkin oli, toki ihan “normaalin” kokoinenkin, mikäli tilastotietoihin on uskominen. Vuosien mittaan on tullut nähtyä vaikka minkä sortin heijaria, mutta täytyy myöntää että ympärileikattu versio oli esteettisestikin ihan okulaareja hemmotteleva. Kamalin sen sijaan oli liian tiukalla esinahalla varustettu patukka, joka siis ei “tullut ulos kuorestaan” – onneksi tätä ei tullut nähtyä livenä. Tuli lähinnä mieleen ”naked mole rat” (Heterocephalus glaber). Hampaat vain puuttuivat. Iik.
Ja kun kerran yhteensopivuudesta puhuttiin, niin pitihän sitten tiedustella, missä suhteessa minä eroan muista tähän asti koetuista ja nähdyistä.
“Et varmaan naisena ole koskaan kuullut käsitettä ‘paahtopaistivagina’?”
Äääh…jotenkin tähän mennessä olin naiivisti kuvitellut, että on naisten yksinoikeus arvostella miehen genitaaleja, ja että miehille ei ole mitään väliä, minkä näköistä siellä jalkojen välissä on tarjolla, kunhan hygienia on kunnossa ja sitä saa tasaisin väliajoin. Siis paahtopaistivagina? Ei kuulosta kovin houkuttelevalta. Mielikuvan perusteella tajusin, että onhan niitä tosiaan pornoleffoissa tullut nähtyä, ja silleen tarhaikäisen kognitiivisilla vaistoilla tullut todettua, että “ton tytön juhuu ei ole samannäköinen kuin mun”.
“Niin sulla siis ei ole semmoista. Sä olet enemmän semmoinen ‘ruusunnuppu’, tai persikka; pehmeä, sileä ja mehukas.”
Mitvit…kohta nelikymppisenä oppii terminologiaa, jonka olemassaolosta ei haluaisi olla tietoinen. Siis vertailevatko miehet vaginoita keskenään myös niiden ulkonäön perusteella? Pitääkö tässä nyt siitäkin kehon osan ulkonäöstä ruveta vielä erikseen angstaamaan? Ikäänkuin sen tiukkuudesta angstaaminen ei olisi ollut tarpeeksi.
“Kyllä me jaetaan informaatiota ihan samalla lailla kuin varmaan naisetkin, kai naisetkin pisteyttää esimerkiksi koon, keston ja erektion kovuuden perusteella; että koko ei ole se ainoa kriteeri?”
Niinpä kai. Ehkä. Totta. Tietysti, jos asiaa noin ajattelee. Aika raadolliselta se nyt yhtäkkiä kuitenkin rupesi kuulostamaan – minkähänlaista pimppimatriisia siellä poikien illoissa väännetään? Onko tämä normi vai vain Nörttipojan standardi analyyttinen lähestymistapa kaikkeen? Ainakin Urban Dictionary tuntee kaikki kolme käsitettä. Huh.
Ehkä pääni sisällä vellova ajatusmyrsky näkyi ulospäinkin; Nörttipoika kiirehti vakuuttelemaan. “Älä nyt ala huolehtia, sä olet tosi kaunis. Myös sieltä.”
Johtopäätös: meillä on toisiamme esteettisesti miellyttävät, fyysisesti yhteensopivat genitaalit. Mitä siitä sitten sen enempää stressaamaan. Jokaiselle vakalle on kantensa?
Hyvää viikonloppua kaikille vaginan/peniksen näköön ja kokoon katsomatta!