Pikatapaaminen

CougarWoman

(Tämä postaus on itseasiassa myös "Tähänastiset tapaamiset Vol. #5 (of 5)...)

Lomat on taas taputeltu ja paluu harmaaseen arkeen jälleen alkanut. Olihan se pakko vielä loman viimeisellä viikolla tehdä lounastapaaminen luotettavan ystävättären kanssa ja rukata aloitusaikaa kotona kahta tuntia aiemmaksi – ja kaasuttaa tuhatta ja sataa Nörttipojan kämpille kiihkeään jälleennäkemiseen.

Kaksi tuntia ei riittänyt mihinkään, varsinkin kun oltiin oltu kommunikoimatta koko edeltävä 2 viikkoa (wifi loisti poissaolollaan eikä ulkomailta viitsi alkaa mobiilimeilailemaan sitä ilman). Hätäisesti, liki epätoivoisesti läpikäytiin kaksi sessiota, koko ajan painoi päälle ajatus siitä, että kohta pitää taas lähteä. Ja liian pian seisoinkin taas hänen ovellaan. Pitkä halaus/rutistus, vielä viimeinen hätäinen suudelma. Melkein pala kurkussa lounastapaamiseen. Oli heti jo ikävä.

Olen kauhukseni huomannut että alan odottaa näitä salattuja tapaamisia vähän liiankin innokkaasti. Ajattelen häntä aivan liikaa. Arkielo kotona aviomiehen kanssa tuntuu siltä, mitä onkin: kulissielämältä. On kuin eläisin oman elämäni varjossa ollessani hänen kanssaan kotona; ja kun vastaavasti olen rakastajani luona värit ovat kirkkaampia, hymy herkemmässä. Tunnen eläväni. Pelottaa että alan suhtautua Nörttipoikaani liian tunnepohjaisesti. Mutta toisaalta kai ihan normaalia – olemmehan tasaisin väliajoin fyysisessä kanssakäymisessä. Mikähän tunneköyhä robotti sitä olisi, ellei väkisinkin tuntisi jotain kun toinen liikkuu sisälläsi sinua samalla hellästi mutta kuitenkin intohimoisesti suudellen...

Ja kyllä se on se kielletyn hedelmän houkutus, mikä omalta osaltaan tätä kipinää lietsoo. Totta kai omatuntoa kolkuttaa joskus (useinkin) – mutta kun olen rakastajani kanssa kahden, on vain hän ja minä. Muulla maailmalla ei ole mitään väliä. Kaikkein pelottavinta on se, että seksillä on usein vain pieni osa tapaamisissamme (mikäli aikaa on riittävästi). Yhtä tärkeää on se toisen kainalossa kiehnääminen ja kaikesta mahdollisesta puhuminen, yhdessä nauraminen. Se, kun herää silmät sikkurassa liian lyhyiden yöunien jälkeen, eikä voi kuin hymyillä kun näkee toisen hymyilevän silmäsikkuraisen vieressään. Puolipukeissa nautittu yhteinen aamiainen. (Poika on siis viettänyt 2 yötä luonani aviomieheni ollessa työasioissa muualla.) 

Voisi kai sanoa, että minulla on aviomies ja poikaystävä. Elän paralleellisesti kahta eri vaiheessa olevaa seurustelusuhdetta samaan aikaan. Kauankohan pää kestää… 

Kommentit

Minulla on ihan sama kuvio, parilla muuttujalla; seksi oman puolison kanssa sujuu ja on laadullisesti hyvää = saan orgasmin joka kerta ja hän osaa tyydyttää minut juuri siten kuin tahdonkin. Olen salaisessa seksisuhteessa itseäni liki 18 vuotta nuoremman miehen kanssa (hän on 27v eli meillä on ihan aikuisten välistä kivaa).
Tapasimme kesällä baarissa, tanssittiin, suudeltiin ja illan lopuksi hän pyysi numeroani ja lupaa saada soittaa. Kerroin heti olevani naimisissa, mikä ei ollut hänelle mikään haitta. Pikemminkin päinvastoin.
Sydämeni heitti kuperkeikkaa, kun hän sitten lupaamanaan päivänä tekstasi ja pyysi saada soittaa...
Olemme nyt tapailleet pari kuukautta ja harrastaneet mieletöntä seksiä!!!!!!!
olen suhteen myötä kiinnittänyt enemmän huomiota omaan ulkonäkööni, aloittanut kuntoilun, laihtunut ja ennenkaikkea; alkanut hehkua! XXL-koko on pian L ja sekin on ihan jees (onneksi kuppikokoni ei ole pienentynyt... :) )
emme ole rakastumassa, hänellä on omat juttunsa ja puolisonsa. Hän haluaa minua, seksitreffimme ovat kiihkeitä ja niiden välinen whatsappailu hurjaa. Emme joka päivä chattaile, vaikka haluaisinkin. Ehkä parempikin, niin pysyy oikea elämä jotenkuten raiteillaan...
löysin blogisi toissapäivänä ja nyt aamulla luin loputkin lukemattomat postaukset. Odotan innolla seuraavaa.... Go girl, we only live once!!!

CougarWoman
CougarWoman

Kiitos palautteesta :)

Ihan mielenkiinnosta, kun aika tärkeän muuttujan bongasin ylläolevasta tekstistäsi: mikä sinut sai hankkimaan nuoren rakastajan? Voin nimittäin rehellisesti sanoa, että jos seksi kotona sujuisi ja olisi laadullisesti hyvää (no, jos sitä nyt saisi aluksi), en edes tarvitsisi rakastajaa. 

Onneksi olkoon painon pudottamisesta :) 

En ollut hankkimassa mitään tai ketään. En nuorta enkä vanhaa rakastajaa. Tapahtumat saivat alkunsa tilanteessa, jota en sen liian suuren henkilökohtaisuuden vuoksi erittele enempää. Elän 24/7-elämää puolisoni kanssa ja ehkäpä ajauduin tähän vain saadakseni jotain uutta säpinää. Näin on tapahtunutkin. Ja onhan se itsetuntojuttukin, en väitä vastaan ollenkaan sitä.

Toisin kuin olet itse kuvaillut, emme jää halailemaan tai pidemmäksi aikaa juttelemaan. Olemme seksisuhteessa eikä siihen meidän tapauksessamme kuulu paljonkaan muuta. Olemme sopineet siitä, että tämä on meidän kahden välinen asia, joka pidetään sellaisena. (Mitä tämä kirjoitteluni nyt tietenkään ei ole...) Suhde kestää sen ajan kuin se luontevasti kestää.

Olemme puolison kanssa keskustelleet seksistä paljon kesän aikana. Ja harjoittaneetkin sitä, välillä enemmän ja välillä vähemmän. Puolisollani on joitain haluja/mieltymyksiä, joihin en pysty vastaamaan. Olenkin nyt miettinyt, että miten suhtaudun (jos minulta kysyttäisiin) jos hän haluaa toteuttaa niitä. Jos se ei tule vaikuttamaan meidän suhteeseemme niin olisiko parempi etten vain tiedä niistä mitään... Olisinko myötämielinen vain siksi, että annan itselleni helpommin oikeutukseni häslätä omiani... Seksiähän se vain on...

Mukavaa ja nautinnollista syksyä!

 

Kommentoi