Raksakundin virhearviointi

Kerroin välipäivämöllöttelypostauksessani Raksakundista, jonka arvioin vähän nörtiksi, ja nimesin tyypin Raksakundiksi, koska jotenkin sain hänen puheistaan sen käsityksen, että hän toimii jonkin sortin hanslankarina rakennuksilla.

Kävi ilmi, että Raksakundi onkin oikeasti Puuseppä, joka kuulostaa heti jotenkin paljon paremmalta. Uuuh, olen aina pitänyt miehistä, jotka tekevät käsillään töitä – siksiköhän en jaksa oikein viehättyä pukumiehistä, joiden kädet ovat yhtä sileät (elleivät sileämmätkin) kuin omat käteni?

Raksakundin Puusepän “nörttiys” (ei alkoholia, ei savukkeita, vakavia elokuvia – joskaan pelkästään nämä kriteerit eivät tietysti sinällään tee kenestäkään nörttiä; ja vaikka tekisivätkin, niin huomioitakoon, että nörttiys ei ole minun silmissäni mitenkään huono asia) sen sijaan oli selitettävissä täysin odottamattomalla tavalla.

Itseasiassa jälkeenpäin ajateltuna, olin hieman sokea, mitä tulee Puusepän pudottamiin vihjeisiin. Ruosteinen kolikko ei vaan tipahtanut. Muutaman päivän viestittelyn aikana olin nimittäin oppinut hänestä seuraavat asiat:

• Alkoholinkäyttö: tiukka ei.
• Tupakointi: ei ole kasvatettu ympäristössä, jossa edes joku polttaisi.
• Ei kiroile. (Ja itseasiassa huomautti minun tietyistä kirosanoistani.)
• Ei käy baareissa.
• Ei tatuointeja, ei lävistyksiä, ei pitkiä hiuksia.
• Uudenvuoden vietto: ystävän luona, jolla 7 tytärtä ikähaitarilla 6-19. Ohjelmassa ruokailua ja ehkä joku elokuva.

Alkaako jollain muulla tällä välin jo raksuttaa?

Niinpä.

Puuseppä elää kaksoiselämää erittäin uskonnollisessa yhteisössä, jonka jätän mainitsematta nimeltä hänen pyynnöstään. Hän haluaisi erota, mutta pelkäisi sen särkevän äitinsä sydämen, joten päätyi pettäjäsivuistoille hakemaan – hänen sanansa – pakopaikkaa rinnaikkaisuniversumissa, jossa ei ole sääntöjä ja jossa saa olla oma itsensä ja pelkästään keskittyä nauttimaan.

En osaa edes kuvitella, miltä tuntuu elää päivittäin jonain muuna kuin mitä tuntee olevansa; miltä tuntuu ikäänkuin olla vankina omassa elämässään. Puuseppä asuu nimittäin vielä kotona, ja osallistuu siis kaikkiin yhteisön rituaaleihin. 

Hän tulee luokseni jo perjantai-iltana, sillä ei omien sanojensa mukaan jaksa odottaa lauantaihin asti, koska haluaa tavata minut niin kovasti.  

Toivottavasti voin tarjota hänelle hänen kaipaamansa pakopaikan. 

Minä siis kohta ”deittailen” parrakasta puuseppää. Tunnen oloni lievästi sanottuna hieman mariamagdalenamaiseksi.