Reality bites eli tahallaan off-topic postaus

Huomenna on tapaaminen Nörttipojan kanssa. Enpä sitä vielä olekaan hehkuttanut tarpeeksi. Ai olen? No sitten mennäänkin tänään täysin asian vierestä ja annetaan sillä välin suspensen nousta toisiin sfääreihin ennen seuraavaa (torstain) päivitystä. Parempi keksiä jotain muuta ajateltavaa, muuten jää etananvanat toimistotuoliin. 

Realityohjelmat on ihan perseestä. Ja aivan kamalan koukuttavia. Jo niistä puhuttaessa pitää olla vähemmän tarkka kieliopin kaa. Siis niinku oikeesti hei!

Meillä kotona katsotaan silmät soikeina kaikkia MTV:n (ryyppäys)realityohjelmia (ihan jopa siis haetaan niitä netistä erikseen). Jersey Shore, Geordie Shore, Valley… Sama konsepti, eri kansallisuudet: lyödään kesäksi kämppä täyteen nuoria sinkkuja, annetaan joku paskaduuni ja sponssataan taksireissut klubeille, ja tietty viinat. Heilumista vippitilassa, mokomatkin tekojulkkikset ja wannabeet. Pyh.

Naureskellaan sitten miehen kanssa vahingoniloisesti kun joku oksentaa porealtaassa ryyppyillan jälkeen tai laskee allensa, kauhistellaan että “voi ei miten toi nyt ton kaa meni panee”. Päivitellään itseruskettavia, tekoripsiä ja –tissejä. Ihmetellään, miten monta erilaista pantterikuosia maailmasta löytyy, ja kuinka kamalassa krapulassa voi vielä tehdä duunia. Arvostellaan surutta ulkonäköä, vaikka ollaan itse liki 20 vuotta vanhempia ja sitämyöten kaksin verroin kurppaantuneempia (poislukien Mike “the Situation” joka siis on itsekin oman arvioni mukaan jossain puolivälissä kuuttakymppiä ja kuolemaa).

Hirveän viihdyttävää, kun voi nollata aivot. Ei tarvitse erikseen keskittyä, voi huoletta katsoa puolella silmällä ja rupatella ohessa mukavia. Kevyt transsi rentouttaa, kuten lukioaikoina luennoimaan tullut psykologi oikeutti Kauniitten ja Rohkeitten katselua (joka muuten silloin oli uusi sarja Suomessa).

Tajuankin yhtäkkiä, että kultaisina opiskeluaikoina vietin juuri tuommoista elämää. En koko kesää, vaan koko vuoden. Sitä tosin kutsuttiin vaihto-oppilasvuodeksi, ja sponsorina oli MTV:n asemesta Kela.

Ja sitten herätään siihen omaan tämän päivän todellisuuteen. 

• Tekoripset – check. Kylläkin kestoripset. (Tekotissejä ei sentään vielä löydy, kun omastakin takaa on riittävästi.)
• Solarium – check. Löytyy kotoa.
• Pantterikuosit – check. Pyjamasta työvaatteena käytettävään toppiin. Muutama käsilaukku. Korkokengät. Korvakoruja. Luulin aina, että aviomieheni kutsuu minua Snookiksi vitsinä. Eeehhhh…ehkä se olikin pieni vihje?

Jokainen viikonloppu menee enemmän tai vähemmän viihteellä riehuessa. Kun omanikäiset ovat jo nuupahtaneet kotiin, otetaan naapurin pojista next generation seuraksi. Bileseura 2.0 – eihän omanikäiset enää jaksa heilua. Tehdään itse salmaria. Podetaan krapulaa sohvalla, tilataan pizzaa. Nykyään tulee harvemmin oksenneltua, mutta let’s be honest – sitäkin tapahtuu joskus.

Koskakohan me kasvetaan aikuisiksi? Tai ainakin älytään, että jos oma elämä alkaa muistuttaa realityohjelmaa, ei se välttämättä nelikymppisenä enää ole hyvä asia. Semminkin kun siitä ei edes makseta, ja sen seuraamisen kanssakin lienee vähän niin ja näin. 

P.S. Snooki wants smoosh-smoosh!