Ruotsalainen Nörttipoika Ahvenanmaalla

Jokakesäiseen mökkeilyperinteeseen on jo pitkään kuulunut purjehdusretki, jolle lähdetään kun mökkimaisemat alkavat edes vähänkin kyllästyttää (tämä tapahtuu yleensä noin viikon öllöttelyn jälkeen). Veneeseen lastataan hernekeittoa ja kuohuviiniä; tarkistetaan tuulen suunta ja mennään sinne, minne purjeilla pääsee.

Tällä kertaa retki vei Ahvenanmaan saaristoon. Vierassatamaan rantautuminen oli yllättävän vaikeaa; tilaa ei ollut paljon ja sivutuuli sai aikaan sen, että missasin poijun (nolo) ja jouduttiin ottamaan vauhtia rantautumiseen uudelleen (tuplanolo). Meinattiin samaan syssyyn törmätä Ruotsin lipun alla purjehtivaan naapuripurjeveneeseen.

Tämä suoritus ei jää jo yli 40 vuotta purjehtineen äitini miesystävän mieleen rantautumisten huippuhetkinä.

Naapuripurjevenettä asutti vanhempi pariskunta, joka oli lähtenyt reissuun aikamiespoikansa kanssa. Tämä oli arviolta hieman alle kolmekymppinen; ja hetken analysoin hänestä hipsteriä, kunnes älysin 90-luvun neonvärisistä (!), hieman kulahtaneista ja pienistä shortseista, että kyseessä on kuitenkin ihan Aito Ruotsalainen Nörtti. Kömpelö naruihin kompastuminen kannella vahvisti analyysini, ja sitäpaitsi poika oli törmätä minuun tullessaan kannellemme preventoimaan veneittemme törmäystä.

Hänellä oli hauska tapa jatkuvasti kohennella nenänvarrelta valuvia silmälasejaan työntämällä karkulaisia takaisin etusormellaan.

Törmäsin (en kuitenkaan konkreettisesti) poikaan uudelleen tullessani äitini kanssa saunasta. Tämä mutisi ujot hejt kengänkärjilleen ohittaessamme toisemme laiturilla. Siinä meni puuman saalistajanhymy täysin hukkaan.

Illalla nautiskelimme kuohuvaa veneen kannella ja yritimme olla välittämättä toisen puolen juppijunttinaapurista, joka kehuskeli kovaan ääneen seuraavan veneen porukalle, että ihan Rukallakin oli mökki. Juppijuntti myöskin protestoi minun ja Ykkösmiehen tupakointia yskimällä tasaisin väliajoin selkeää tekoyskää; me odotimme että mies pyytäisi meitä nätisti sammuttamaan savukkeemme – jonka olisimme tehneetkin jos mies oli pyytänyt. Mutta eipä pyytänyt, vaan veti suomalaiseen tyyliin marttyyrin roolia tekoyskällään ja mulkoilemalla meitä pitkään jokaisen yskänpuuskan yhteydessä.

Kun mies sitten yöpuulle vetäytyessään vielä katsoi meitä pahalla silmällä ennen kuin mielenosoituksellisesti pamautti luukun kiinni, purskahdimme epäuskoiseen nauruun, johon ruotsalaisveneen seurue yhtyi. Seurueen mies skoolasi meille punaviinillä ja pummasi meiltä savukkeen.

Ruotsalainen nörttipoika rohkaistui katsomaan minua sekunnin ajan silmiin, ennen kuin laski katseensa taas kengänkärkiinsä. Tällä kertaa hymyni rekisteröitiin, sillä muutaman sekunnin päästä poika katsoi uudelleen silmiini, ja ujo hymy hiipi suupieliinsä. Ykkösmies nyhjäisi minua kyljestä ja huomautti kiusoitellen, että minulla on fani.

Olin seuraavana aamulla ensimmäinen herännyt heti seitsemän jälkeen aamulla. Tulin kannelle ja huomasin että ruotsalaisvene oli juuri lipumassa satamasta. Takakannella ruotsalainen nörttipoika seisoi yksin veneeseemme päin ysärishortseissaan ja nosti kätensä arkaan vilkutukseen ennen kuin katosi auringonnousuun.