Se omituisin kerta: smurffiseksiä

Nörttipojan työkiireistä (tai no, työrytmiin opettelusta ja sen yhdistämisestä säännöllisiin seksisessioihin) johtuen päätin lisätä blogiini uuden ulottuvuuden, ettei mene ihan vaan “mitä ajattelin tänään” –linjalle (tästä sain jo lukijanoottia palautetta, pistettiin muuten visusti korvan taakse).

Välillä on semmoisia kausia, ettei oikein tiedä mistä bloggaisi. Ja usein ihan vaan siitä syystä, että mitään (seksiin tai parisuhteisiin liittyvää) ei ole tapahtunut. Päätin siis alkaa ammentamaan suhteellisen…köh, kirjavasta menneisyydestäni.

En ole koskaan ollut mikään siveyden sipuli (jaa, tämä taisi tulla yllätyksenä?), ja vastaan on tullut monenlaista Telluksen tamppaajaa. Yhden yön juttuja on tullut harrastettua ihan tarkoituksella, ja petipartnerilaskuri taisi ruksahtaa kolminumeroisen puolelle jo paljon ennen kuin täytin 30. Siksipä onkin erityisen ironista, että ensimmäinen oikea poikaystäväni dumppasi minut kolmen viikon seurustelun jälkeen, koska en antanut. Hah.

Usein nämä yhden yön sankarit ovat noudattaneet sitä jokaisen sinkun perussettiä: baaripoka, taksilla kämpille, peruskännipanot ja aamulla walk of shamea panotukka liehuen ja krapulaa nieleskellen kotiin – yleensä semmoinen saaneen hymy pärställä. Mutta välillä vastaan on tullut niitä erilaisia pokia. Niitä, jotka muistaa vielä vuosikymmenienkin jälkeen – niitä, jotka vieläkin jaksavat hymyilyttää. 

Tämän tarinan pääosaa esittää pääkaupunkiseudun joukkoliikenteen raitiovaununkuljettaja. Juu, semmoinen smurffi. Voin melkein luvata, ettette tule ikinä enää matkustamaan ratikassa (tai katsomaan smurffeja) entisen kaltaisesti.

Smurffi bongattiin Bottalta siinä vaiheessa iltaa, kun alasalissa raikasi Paula Koivuniemen “Aikuinen nainen”. Eli karvaa vaille pilkkua mentiin. Viime hetken paniikkipokaus, jolloin ei enää haeta sitä potentiaalista seurustelukumppania, vaan ainoastaan lämmintä kehoa yön ajaksi. Tuli juttelemaan, oli komea vaaleine hiuksineen ja sinisine silmineen. Viikinkityyppiä. Nuorempikin oli, vain vähän päälle parikymppinen. Ihan kelpo bongaus siis.

(Tosin mitenkään työpaikkarasistinen ole, mutta kuulin vasta kämpillään, mitä hän tekee työkseen. Tai itseasiassa tein loogisen päätelmän nähtyäni tutunnäköisen uniformun henkarissa.)

Smurffi tunnusti varsin pian kämpilleen päästyämme että on aika kinky (Kinky-Smurf; tuo Peyon vähemmän tunnettuutta nauttiva hahmo) ja että tykkää alistamisesta, sitomisesta ja piiskaamisesta. Kysyi, oliko minulla kokemusta sitomis/piiskaleikeistä, ja kuultuaan kieltävän vastauksen (entisen poikaystävän kanssa harrastettuja “tää sitois nyt tällä huivilla sen kädet yhteen ja läpsis persiille ja nää olis niinku pornoja ja silleen” –sessioita en suostu laskemaan mukaan) kysyi kiinnostusta kokeiluun.

Johtuikohan sitten humalatilasta vai ratikkakuskien luonnollisesti säteilemästä auktoriteetistä (hahaaaa), myönnyin. Vaikka ei koskaan kannattaisi – ei todellakaan ventovieraan kanssa vain muutama tunti ensitapaamisen jälkeen. Kids, don’t try this at home. Seriously.

Herttileijaa mitkä arsenaalit Smurffi kaivoi esiin. Käsirautoja, silmäsiteitä, raippoja, kynttilöitä (ensin tämä ei auennut, myöhemmin kyllä), kahleita, mouth gageja ja nestemäistä lateksia. Jos olisi vielä pukeutunut nahkaniittiseen “banana-hammockiin” ja/tai zorroviittaan, olisin varmaan juossut naurusta ulvoen yöhön. Lähellä oli nytkin, mutta tuumasin että aloitettu viedään loppuun. Mouth-gagin tosin käskin viedä takaisin kaappiin, sitä ei tarvittaisi. Jokin raja se minullakin siis.

***

Ranteisiini napsautetaan käsiraudat, jotka napsautetaan sängyn päässä kiinni olevaan ketjuun. Smurffi riuhtaisee ketjua kuin varmistaakseen, että se pitää, myhäilee tyytyväisenä. Silmilleni saan silmäsiteen. Ja sitten – pitkään aikaan ei mitään. Kuulen Smurffin liikehdinnät, mutta minulla ei ole hajuakaan mitä tuleman pitää. Ja se kiihottaa; makaan täysin ventovieraan armoilla, minulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin luottaa häneen.

Jotain lämmintä putoaa vatsalleni. Liian kuumaa – vinkaisen kivusta. Mikäs se turvasana taas olikaan. Smurffi kiirehtii lohduttamaan; kysyy pitääkö lopettaa. Steariinia palavasta kynttilästä – ei kiitos; olen aina ollut herkkä liian lämpimälle, ja varmaan ainut ihminen maapallolla joka ei nauti kuumista kylvyistä/suihkuista. Kynttilä puhalletaan kiltisti sammuksiin; seuraavaksi jotain viileää, tahmeahkoa. Smurffi on alkanut maalata rintojani nestemäisellä lateksilla. Pensseli hyväilee, stimuloi, kihelmöin uutuudenviehätystä. Minut maalataan hitaasti ja nautiskellen koko torson pituudelta, häpykumpukin – onnekseni karvaton. Lateksi kuivuu nopeasti, tuntuu omituiselta, erilaiselta iholla.

Smurffi silittää lateksin peittämää ihoani melkeinpä hellästi. Kertoo pehmeästi, että aikoo antaa minulle piiskaa. Pelkkä ajatuskin saa jalkovälini kostumaan. Sitten – piiskan kevyt isku reisilläni, hävylläni. Smurffi jatkaa keskittyen klitorikseni alueelle; rytmisiä, asteittain kovenevia, taitavia iskuja. Ja jatkaa kunnes saan elämäni ensimmäisen (ja toistaiseksi viimeisen) piiskausorgasmin.

Palauduttuani (ja hämmästyksestä toinnuttuani) on tavallisemman seksin vuoro. Sillä erotuksella, että olen vieläkin lateksin peittämänä ja kahlittuna sänkyyn. Jälkeenpäin Smurffi taluttaa minut suihkuun – olen tässä vaiheessa täysin roolissa; tahdoton, kuin elävän kokoinen nukke – ja saippuoi minut kuoriakseen lateksit keholtani. Homma päättyy vielä yhteen yhdyntään.

Aamulla soitan jo matkalla bussipysäkille parhaalle kaverilleni nyppien samalla jämälatekseja rinnuksiltani. Jopa hänellä on vaikeuksia uskoa kertomaani, vaikka tunteekin minut paremmin kuin kukaan. En ole kikatukseni ja kaverin huutonaurun lomassa saada kerrottua herkullisimpia yksityiskohtia.

***

Meinasin myöhemmin laittaa asiakaspalautetta HKL:lle, mutta en keksinyt sopivaa otsikkoa.

“La la la-la la la, sing a happy song. La la la-la la la, Smurf it all day long.” 

***

P.S. Syytän itseasiassa Kinky-Smurffia siitä, että 50 Shades of Gray ei säväyttänyt pätkän vertaa; sooooo been there done that got the (latex) t-shirt…