Se pornonäyttelijätärmäisin kerta
Jäin ainakin viideksi minuutiksi lukemaan sanaa “pornonäyttelijätärmäisin”. Mitä enemmän sitä makustelin, sitä vähemmän se kuulosti suomen kielen sanalta. JÄTÄRMÄISIN, ei j*malauta voi olla oikein! (Verbi = jätärmätä, yksikön ensimmäisen persoonan konditiivi: jätärmäisin.)
…Okei, ehkä en enää juo tuota kolmatta kahvikupillista loppuun.
***
Vuosi 1999 – se paniikkivuosi ennen Milleniumia kun bucket list pitää ruksata loppuun ihan vaan siltä varalta, että maailmanloppu tulee Y2K –bugien kylkiäisenä. Minä vietin villiä sinkkuvuotta Englannissa ja välillä jopa opiskelinkin. Mutta lähinnä juoksin opiskelijabileistä toisiin.
Ei ole mikään ihme, että englantilaiset harrastavat samanlaista binge drinkingiä kuin suomalaisetkin – joka päivälle oli bileitä jossain, ja olut oli opiskelijakortilla halpaa. Tuolloin tuoppi Stellaa maksoi 50 penceä. Viidellä punnalla sai siis jo aika tukevat myötälaitaiset aikaan.
Joistain tällaisista bileistä lähdettiin sitten kanssani vaihto-oppilasvuottaan viettävän suomalaisen opiskelukaverini kanssa jatkoille kolmen pojan luo. Oltiin jo tietysti baarissa sovittu/varattu omamme, ja kolmas pyörä sai viihdyttää itseään yksin. Kämpillä odotti yllätys – kämppikset olivat myös jatkoilla ystäviensä kanssa, joten löysimme itsemme istua napottamasta kuuden pojan seurueessa.
Ystävättäreni kisakunto petti ja hän ryömi/kannettiin yhteen yläkerran makuuhuoneeseen nukkumaan sammumaan. Minä jäin, ei nukuttanut. Juotiin olutta purkeista ja polteltiin vähän muutakin kuin tupakkia.
Sitten pojat pitivät jonkinlaisen “huddlen”; siis semmoisen pikapalaverin, jossa muodostetaan rinki ja supistaan päät toisiaan vasten.
Yksi pojista lähestyi arasti.
“Kaverilla on syntymäpäivä, ja se on tuota…vielä neitsyt vaikka täytti juuri 20. Että kavereitten kanssa mietittiin…josko…ollaan jokaiselta kerätty 30 puntaa…että mitenkä olisi jos..?”
Keräsin pudonneen leukani lattialta ja yritin sommitella silmäni takaisin normaalien kokoisiksi. Pitihän sen ennemmin tai myöhemmin tapahtua; että minulle tarjottaisiin rahaa seksiä vastaan. Olisi kieltämättä tehnyt ihan mukavan lisän opiskelijabudjettiin – rahat tuoppiin vuoden lähes joka päivälle!
Olin kuitenkin jo aikoja sitten päättänyt, että rahasta en seksiä harrasta. Periaatepäätös, joka piti myös tuona iltana. Kieltäydyin; kerroin miksi, ja huoneen täytti pettynyt hyminä. Nostin käteni pystyyn kämmenpuoli ulospäin sen merkiksi, että en ollut vielä lopettanut.
“Mutta voin tehdä sen ilmaiseksi.”
Miksipä ei. Poika oli kivannäköinen, mukavasti ujo ja taatusti kokematon; eikä jatkoille oltu lähdetty vain pelkän teekupin takia. Poika istui viereeni ja suutelimme; muut seurueen jäsenet seurasivat tapahtumaa innokkaasti. Vähä vähältä katselijat uskaltautuivat lähemmäksi; yksi kurotti koskettamaan rintaani varovasti, toisen käsi kiipesi reidelleni. Koko ajan tunnustellen arasti, valmiina perääntymään mikäli menisivät liian pitkälle.
Vein juhlakalun (heh) sänkyyn, muut seurasivat perässä. Kuin vaivihkaa vaatteet vähenivät, uusia suita tuli tarjolle suudeltavaksi; kädet vaelsivat kehollani. Lopulta olimme kaikki vaatteitta, yhtenä myttynä. Neitsyt oli löytänyt sisälleni, toinen tarjosi itseään suuhuni, kolmas istui rintakehäni päällä. Molemmille käsilleni oli töitä.
Yhtäkkiä alkoi janottaa ja pyysin vettä. Pojat keskeyttivät puuhansa välittömästi, muutama säntäsi keittiöön kuin kilpaillen, kuka saa tuoda veden. Olo oli kuin mehiläiskuningattarella kuhnureitten keskellä; ja jos olisin ollut kissa, olisin kehrännyt. Vesitauon jälkeen jatkettiin kiireettä kunnes jokainen oli saanut osansa; ja nukahdettiin sääret solmussa – osa lattialle, sillä sänkyyn ei sopinut neljää enempää. Synttärisankari sai kunnian nukkua lusikassa.
Seuraavana aamuna tyttökaverini raahusti alakertaan ja kohtasi alastoman ihmismytyn sängyssä ja tukkupakkauksen verran käytettyjä kondomeja ympäri huonetta. Virnistin silmät sikkurassa, toivotin hyvät huomenet. Pojat vastasivat kuorossa, kuka mistäkin.
Meille tarjottiin vielä kiireetön Full English (aamiainen siis, tämä ei ole pornoeufemismi) ennen kuin suhautimme taksilla kotiimme. Poikiin törmäsimme useasti myöhemminkin – itseasiassa pysyimme kavereina kunnes meidän oli aika vaihtaa maisemaa. Kivoja poikia koko kööri.