Nörttipojan jorinoita
On varmaan joskus aiemminkin tullut mainittua, että Nörttipoika on supliikkimiehiä, ja siinä mielessä siis ei kovin perinteinen ujo nörtti. Tai no, supliikki ja supliikki; sanotaanko, että puhuu mielellään. Itseasiassa, en edes tiedä miksi alunperin aloin kutsua häntä Nörttipojaksi; ellen sitten siksi että ujoutta lukuunottamatta kaikki nörtin tunnusmerkit täyttyvät: ulkoinen olemus (hontelo, silmälasit, ei hirveän lihaksikas […]