Virtuaalisovinto
Mikähän siinä on että joka kerta kun riitelemme Nörttipojan kanssa, se on kuin maailmanloppu. Sähköpostissa niin teräviä kommentteja että saa sieluunsa virtuaalisia paperihaavoja; sydän niin sykkyrällä että ei tiedä itkeäkö vaiko paiskoa tavaroita paskaksi. Ultimaattumeja, tökkimistä piikiksi vuollulla tikulla proverbiaalisen panssarin heikkoihin kohtiin. Riitelemme ihan yhtä intohimoisesti kuin rakastelemmekin – sataprosenttisella paatoksella. Ja taannumme joka_ikinen_kerta […]