Ensimmäinen erä
Kello on viisi yli yhdeksän aamulla, ja Logistiikkapomo on juuri avannut huoneemme oven, johdatellut minut ristiselästä tukien sisälle. Ovi ei ole vielä ehtinyt saranoittensa myötäilemänä kiinni, kun hän hymyilee silmiin katsoen ja vetää tiukasti lähelleen, suutelee pehmeästi. Ehdin itse riisua takkini, sitten Logistiikkapomo ottaa ohjat käsiinsä ja alkaa kuoria vaatteita päältäni yksi kerrallaan, pysähtyen suutelemaan […]