Tähänastiset tapaamiset Vol. #1 (of 4)

Tapasimme Rakastajan kanssa ensimmäistä kertaa noin viikon meilailun jälkeen. Ensimmäinen tapaaminen sovittiin paikalliseen hotelliin, vaikka tarkoituksena oli alunperin ensin tavata vaikka jossain kahvilassa ja mittailla toista päästä varpaisiin; synkkaako myös “livenä”, miellyttääkö ulkonäkö, tekeekö toisen kanssa ylipäätään mieli lähteä vaakamamboon. Myös potentiaalisen sarjamurhaajan merkit piti tunnistaa – uskaltaako tuon kanssa kahden kesken minnekään vai päätyykö kahlittuna patteriin?

Toisin kävi. Jotenkin vaan synkkasi heti ensimmäisistä meileistä lähtien. Ei puhuttu mitenkään erikoisen tuhmia, ei lähetelty K-18 kuvamateriaalia; mutta jotenkin vain kävi ilmi, että molemmat odottavat Tapaamista erittäinkin khrm…rauhattomina. Sovittiin sitten, että jos oikeasti ei jostain syystä synkkaa, niin se on sitten harmi maksetulle hotellihuoneelle, että se tappio ei meitä vielä konkurssiin vie.

Nörttipojalla ei ole autoa, joten kävin hakemassa hänet aamulla juna-asemalta. Jännitti, olo oli kuin teini-ikäisellä. Pelotti, miten Nuori Rakastaja suhtautuu Vanhempaan Naiseen. Hermostutti myös, että joku tuttu sattuu paikalle. Asun aika pienellä paikkakunnalla ja ainakin luulen olevani melko tunnettu/tunnistettu henkilö (megalomaniaa?).

Juna tuli asemalle ja kohta näinkin pitkänhuiskean silmälasipäisen pojan lähestyvän minua hymy huulillaan. Tuli liki, halasi, antoi ujon suukon suulle. Astui askeleen taaksepäin ja hymy leveni: “sä olet todella kaunis, vielä kauniimpi kuin kuvissa”. Ujostutti, kova liikenaisen kuori jäi ilmeisesti narikkaan. Käteni tärisivät jännityksestä, ja sain supliikkinaisena mutistua jotain überkohteliasta tyyliin “no ei suakaan satu katsoa”. Ei olisi uskonut, että “oikeassa elämässä” tienaan elantoni nimenomaan puhumalla…

Ajomatka hotellille tuntui loputtomalta, vaikka kesti vain viitisen minuuttia. Olimme varanneet huoneen päiväksi “kokouksen” varjolla. Respan muikeista ilmeistä näki, että “kokouksen” laatu oli erittäin hyvin tiedossa, semminkin kun kumpaakin ujostutti ja poskia punotti.

Huoneessa kokosin itseni ja istahdin sängylle, taputin maailmannaisen elkein kutsuvasti paikkaa vieressäni. Nörttipoika istui alas ja katsoimme toisiamme silmiin. Yhtäkkiä suutelimme villisti, kätemme vaelsivat toistemme vartaloilla. Tuntui luonnolliselta, hyvältä. Ja jestas, miten halusinkaan häntä! 

Ensimmäinen kerta oli molemmille erittäin lyhyt, mutta sitäkin intensiivisempi ja tyydyttävämpi. Jälkeenpäin naureskelimme toisiamme syleillen – tätä lisää! Ja lisää tulikin, kävimme välillä lounaalla kahden session jälkeen, ja poltimme lounaan kalorit vielä kahdella lisäsessiolla, tällä kertaa hitaammin, toistemme kehoihin tutustuen. Missään vaiheessa ei tuntunut halvalta tai pornolta; mitä teimme oli ennemminkin rakastelua kuin vain tunteetonta jyystämistä. Tunnit kuluivat nopeasti ja vastahakoisesti vein viimein pojan takaisin juna-asemalle ja menin kuntosalin (suihkun) kautta kotiin. Olisin luullut että omatuntoni kolkuttaisi, mutta yllätyksekseni tunsin vain pienen pistoksen; kokemus oli liian “kaunis” voidakseen olla väärin. 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *