Tositarina sinkkuelämästä
Tunnustan: seuraan kiinnostuneena useampaakin Lilyn sinkkublogia. On ihanaa lukea ekoista treffeistä, perhosista vatsassa – ja jopa niistäkin treffeistä, joiden päätteeksi vatsanseudulla tuntuu perhosten asemesta lievä kuvotus. Itse enemmän tai vähemmän vakiintuneena kadehdin sitä epävarmuuden tunnetta, sitä koko pään pyörälle pistävää ihastumista; matkaa ensisuudelmaan ja ensimmäiseen yhteiseen yöhön.
Joskus sinkkubloggarit valittavat, että sitä oikeaa ei tahdo löytyä ei sitten millään. Joskus treffikumppaniksi sattuu kengänkärkiään tuijotteleva mykkäkoululainen, toisinaan pöydän toisella puolella istuu ylipöhöttynyt ego, joka ei puhu mistään muusta kuin itsestään ja omista saavutuksistaan.
Kuulin tämän tarinan muutama viikko sitten ystäväni syntymäpäiväjuhlilla. Vannon, että tarina on tosi, sillä tarinan kertoja oli tämän itse omakohtaisesti kokenut. Ajattelin jakaa tämän muistutukseksi siitä, että aina on olemassa huonompiakin treffejä.
Kyseinen nainen oli tapaillut tarinan miestä kaksien treffien verran. Kolmansien treffien teemana oli telttailu; ja tarkoituksena oli vihdoinkin viettää romanttinen yö yhdessä. (Omasta mielestäni telttayöpyminen on kaikkea muuta kuin romanttista, mutta ehkäpä olen vain snobi. Tai sitten vain liian vanha.)
Ilta menikin hyvin makkaraa paistellessa, joskin nainen vähän kavahti kun mies kaivoi pullon miestä väkevämpää jo nautittujen viinien kyytipojaksi. Kun pullo oli melkein tyhjä (!), mies alkoi avanseerailunsa ja vähän hermostuikin, kun nainen ei ollut kovinkaan vastaanottavalla kannalla.
”Se oli jo niin kännissä että silmät pyöri päässä kuin pallot flipperissä.”
Tässä vaiheessa nainen alkoi vähän panikoituakin; oltiin keskellä ei mitään verrattaen tuntemattoman vähemmän herrasmiehen kanssa, ja pieni teltta takasi sen, että hajurakoa ei juurikaan voinut jättää. (Tämä, kuten myöhemmin käy ilmi, olisi tullut tarpeeseen.)
Lopulta nainen sai kuitenkin tehtyä selväksi, että tänä iltana ei heruisi, ja tuore potentiaalinen pariskunta kävi nukkumaan, kumpikin omaan makuupussiinsa. (Lue: mies sammui raskaan kuorsauksen säestämänä heti, kun vetoketju oli vedetty kiinni.) Nainen huokaisi helpotuksesta; vaikka miehestä vielä pitikin örmykänneistä huolimatta, halusi ensimmäisen intiimikerran olevan tapahtuma, jonka molemmat muistaisivat jälkeenpäinkin.
Aamulla nainen heräsi omituiseen, pistävään tuoksuun. Mieskin heräili krapulaisena; ja kimposi paniikissa lähes saman tien, silti makuupussissa, pystyyn ja ulos teltasta. Veti niinsanotusti turvat heti teltan ulkopuolella. Suorin vartaloin.
”Tuli mieleen joku vammainen perhosen toukka.”
Mies nylpytti makuupussissaan läheiselle lammelle ja kierähti makuupusseineen kaikkineen aamuhyiseen veteen. Oli sitten joutessaan riskisti sanottuna paskonut pussiinsa känniunien keskellä.
Kuva Miramaxin sivuilta (Trainspotting, 1996). Joskus todellisuus jäljittelee taidetta.
Neljänsiä treffejä ei muuten tullut. Kudos tarinan miehelle, joka niitä kuitenkin vielä kaikesta huolimatta kehtasi pyytää.