Turrena Hesas..Helsingissä
Poeka oli vastassa sovitusti Aleksis Kiven patsaalla. Vaihdettiin halit ja suukot, katsottiin pitkään toisiamme silmiin ja hymyiltiin typerästi.
Puolta tuntia myöhemmin pyörittiinkin jo alasti ateljeehuoneemme*) viileitten lakanoitten välissä. Neljän vuorokauden aikana tulikin sitten pyörittyä yhteensä kaksikymmentäkahdeksan kertaa. Hämmästyimme itsekin loppusaldoa.
Pöllämystyneen näköinen pöllö.
Uskomatonta. Mieletöntä. Ennenkokematonta. Ihanaa.
Ehdimme toki lemmiskelyiltämme myös haistamaan ja maistamaan Helsinkiä turistivinkkelistä; torstai-iltana ehdimme Itäkeskukseen arabialaisen ruuan perässä, ja perjantaina lähdimme heti aamusta reppu selässä Suomenlinnaan piknikille (tyydyttiin ihan vaan Yliopiston metroaseman K-kaupan antimiin, ja mukaan lähti fetajuustopasteijoita, suklaata ja alkoholittomia juomia; Kauppatorilta täydennettiin satsia vielä mansikoilla ja herneillä – jälkimmäisiä Poeka maistoi mutta ei ihastunut makuun, ensimmäiset kävivät paremmin kaupaksi).
Lokinpoekanen tuli kärkkymään.
Lautta oli täynnä ja Poeka kuiskasi minulle jonottaessamme vuoroamme ulos, että jospa hän saisi ihmisiin vauhtia huutamalla allahu akbar. Nauroin itseironiselle, stereotyyppiselle ja poliittisesti epäkorrektille sutkaukselle niin kauan, että kyyneleet valuivat silmistä.
Suokin-piknikki päätettiin vielä toiseen turistikliseeseen; syötiin pallojäätelöitä Havis Amandan patsaalla ja pussailtiin jäätelönmakuisesti selfieitten lomassa.
Illalla mentiinkin Memphis-burgereita sulatellen SMG:n keikalle, josta nautittiin gin toniceja siemaillen Allas Sea Poolin kattoterassilta. Säät hellivät, ja vasta keikan lopussa piti vetää pitkähihaista päälle.
Encore.
Ihastuimme Allas Sea Pooliin sen verran kovasti, että suunnistimme sinne myös lauantaiaamusta, ja paistattelimme päivää vuoroin pyyhkeisiin kietoutuen auringon mennessä pilveen, vuoroin toisiamme aurinkorasvaten. Minä kävin heittämässä talviturkin merivesialtaassa; Poeka totesi että hänen ei edes tarvitse kokeilla, sillä näki kuulemma minun ilmeeni, kun sinne muka niin reteästi heittäydyin. Olihan se ihan perkeleen kylmää.
Iltapäivästä, paluumatkalla hotellille, turreklisee numero kolme: Suomen parhaat hillomunkkikahvit Kauppatorilla. Paikan omistaja (?) oli ihana pappa, joka huolehti henkilökohtaisesti jokaisen asiakkaansa viihtyvyydestä.
Olin tykästynyt Itiksen ruokatarjontaan sen verran kovasti, että “jouduimme” palaamaan arabialaisen ruuan pariin lauantai-iltanakin; älyttömän isot annokset saivat pyytämään mukaan doggy-bagia, jonka kanssa sitten tepsuttelimme Rautatieaseman kupeessa olevalle terassille nauttimaan Helsinki Gin&Toniceja.
Parinkympin mätöt.
Sunnuntaina väsymys alkoi vaatia veronsa. Yöunet olivat tietyistä syistä johtuen jääneet joka yönä lyhyiksi (ja aamiainen oli aina aikaisin); jatkuva käveleminen alkoi myöskin tuntua jaloissa. Päädyimme shoppailemaan Forumissa ja Kampissa, joista jälkimmäisessä hetken väännön jälkeen Memphis-kanaburgeri voitti falafelin yhden naisen veto-oikeudella. Poeka rakastui bataattiranskalaisiin, joita maistoi tuolloin ensimmäistä kertaa. Myös aamiaisella tarjoillut karjalanpiirakat voittivat tiensä miehen sydämeen; näitä kuulemma aiotaan maistatuttaa myös ”ulkkarikavereille” kotipuolessa (annoin myös munavoin reseptin pisteeksi i:n päälle).
Lasipalatsilla nautittujen kahvien jälkeen lyhyt pyrähdys hotellilla; minä vaihdoin uuden kesäpaidan päälle ja Poeka pakkasi sillä välin pussikaljat minibaarista jääkaapista. Kaisaniemen puiston kaljapiknikki oli turreklisee numero neljä (tai no, tämä taitaa olla ihan vaan mun oma klisee, hehe). Kaljat maistuivat turhankin hyvin, joten Asematunnelin kaupasta piti vielä käydä hakemassa muutamat mojitot, semminkin kun ilta-aurinko jaksoi helliä meitä puistossa hengailevia.
Sunnuntai-ilta, meidän viimeinen iltamme yhdessä, päätettiin viettää yhteisestä sopimuksesta hotellihuonessa toisiamme hellien ja hemmotellen. Doggy-bag toimi energiavarastojen lisääjänä, ja arabialainen leipä maistui päivän vanhanakin ihan kelvolliselta lihatäytteensä ansiosta.
Suutelimme huulemme entistä rohtuneimmiksi ja vain nautimme toistemme läheisyydestä. Maanantai, lähtöpäivä, koitti ihan liian pian. Hyvästejä jättäessä piti purra huulta, ettei olisi tullut itku.
Hyvin myllätty sänky. Anteeksi siivoojalle.
Ai juu – melkein unohdin: hotellihuoneessa tapahtui muutakin kuin sängyssä pyöriskelyä. Poeka muun muassa päätyi jossain vaiheessa epiloimaan kulmakarvani, poski- ja otsanukkani (!!) ja jopa viikseni ylähuulen hennon karvoitukseni. Ompelulangalla. Äitinsä opettama tekniikka, johon en ollut koskaan ennen törmännyt, ja joka muuten sattui huomattavasti vähemmän kuin pinsettien kanssa ähistely tai vahaus. Ihme taikuri.
*) Yhteistyöpostaus tulossa – kiitos rohkaisusta Julia :)