Uusia kokemuksia

Hilpaisin aamusta “pika-aamukahveille” Nörttipojan luo.

Pelotti. Ja jännitti.

Oltiin nimittäin viime viikolla sovittu, että tällä kertaa harrastetaan taas pitkästä aikaa peppuseksiä; ja minä en kehdannut tunnustaa etten ole sitä vielä koskaan selvin päin harrastanut. Pelotti siis, että se sattuu, tai että olen jotenkin niin kireänä että entreekään ei onnistu.

Vielä mitä. Pragmaattinen Nörttipoika oli ostanut liukuvoidetta (vink vink Durex – meillä testailtaisiin mielellään ihan_mitä_vaan) ja onnistui tekemään koko operaatiosta jotenkin…sensuellin ja eroottisen.

Aloittelimme söpöstelemällä tavallista pidempään (yleensä ollaan  oltu jo kymmenen minuuttia ulko-oven ensisuukosta jo itse aktissa tai parhaimmassa tapauksessa jo valmiitakin); aikaa oli vain kaksi tuntia, joten miksi pitää turhaa kiirettä – aikaa palautumiseen toista sessiota varten kun oli sen verran niukasti, että mieluummin kerran kunnolla kuin kahdesti hätiköiden. Nörttipoika silitteli minua hellästi, piti lähellä. Ensimmäisen puolen tunnin aikana eivät edes vaatteet vähenneet.

Koko “alkulämmittely” oli tavallista…varovaisempi, hellempi, intiimimpi. Arvostin Nörttipojan effortteja tehdä oloni niin mukavaksi ja rennoksi kuin mahdollista. (Vaikka itseasiassa – minullahan on enemmän kokemusta anaaliseksistä kuin hänellä; viime kertamme oli hänen ensimmäisensä.) Ehkä Nörttipoika rauhoitteli myös itseään, meitä molempia jännitti varmaan yhtä paljon.

Vaatteet vähenivät pikkuhiljaa ja makoilimme vailla rihman kiertämää lusikka-asennossa. Vieläkään ei ollut kiire,vaikka hellät hyväilyt kurottivatkin nyt strategisemmin. Nörttipoika oli jossain vaiheessa tuonut liukuvoiteenkin jo hollille aloitettani odottamaan.

Pienen intermission tilanteeseen toi muuten se, että luin käyttöohjeet. Ääneen. Nörttipojan pyynnöstä.

Havaitsin aplikoidessani voidetta, että sillä voisi erittäinkin helposti myös antaa intiimialueiden hierontaa; kätevää varsinkin ympärileikatulle, jolle pienikin kitka voi nopeasti olla enemmän satuttavaa ja vähemmän kiihottavaa. Käytinkin reippaasti aikaa voiteen levittämiseen, ja Nörttipojan murinasta päätellen toimitus ei ollut ollenkaan epämiellyttävää.

Sitten – vihdoin – Nörttipoika ovella, kynnyksellä, varovaisesti eteisessä. Pysähtyi, suuteli niskaa kysyvästi; voiko käydä peremmälle? Annoin luvan painamalla lantiotani häntä vasten, pyöräyttämällä sitä kutsuvasti; sopi käydä ihan reippaasti kammarin puolelle asti.

Turhaanpa jännitin ja pelkäsin. Nörttipoika oli ihan älyttömän varovainen ja hellä, antoi minun määrätä tahdin. Jossain vaiheessa tahti muuttuikin largosta adagion kautta allegroksi; ellei jopa apassionatoksi. Ja minä nautin.

Alunperin oltiin sovittu, että purkautumisensa tähdätään muualle kuin sisälleni; mutta jotenkin se siinä kaiken tuoksinassa unohtui. Yhteisen kliimaksin jälkeen purskahdimme molemmat epäuskoiseen nauruun –  semmoiseen kuplivaan orgasminjälkeiseen, jonka voi aiheuttaa vain kokonaisvaltainen hyvä olo. Kun keho on niin hermokimpuilla että jokainen kosketuskin säväyttää.

Jälkeenpäin Nörttipoika tutkiskeli Durexin putelia lisää: “Hei tää pitää käyttää kolmen kuukauden sisällä avaamispäivästä!”

Luultavasti tulossa on siis lisää peppusessioita. 

Kuva täältä.