Vahingossa viime tipassa lihatonta lokakuuta

Viime perjantaina, lokakuun viimeisenä päivänä ja All Hallows’ Evenä  oli tarkoitus alkavan viikonlopun kunniaksi vähän herkutella. Olin ostanut kanafilettä, tortilloja, paprikaa, herkkusieniä, jäävuorisalaattia ja tomaatteja. Miettinyt valmiiksi, miten viimeksi mainituista saa kivan ja tulisen salsantapaisen (no chilikastikkeella ja itse sekoitetuilla tex-mex-mausteilla tietysti).

Ykkösmies ei ollut vielä tullut kotiin, kun olin jo pilkkonut paprikat, sienet ja tomaatit; ja sekoittanut salsan, joka sai ylähuulen kihelmöimään.

Avasin kanapaketin ja haistoin, kuten aina teen.

YÄKHYI.

Tarkistin päiväyksen – vielä olisi pakkauksen mukaan ollut päivä pelivaraa, enkä ole yleensä edes turhan tarkka noitten päiväysten kanssa. Mutta ei. Haiskahtava kana päätyi roskiin; en uskaltanut sitä enää edes koirille kypsentää. Jos tupakoitsijan klyyvarinikin mukaan liha haisee, sillä ei ole enää pannulle asiaa.

Sitten iski dilemma. Ruokakauppaan en enää halunnut/jaksanut lähteä, eikä koko huushollista löytynyt minkään sortin lihaa. Nälkäkin alkoi jo kurnia, ja sisäinen keittiöprinsessani halusi aterian olevan valmis sillä sekunnilla, kun Ykkösmiehen auto ajaisi pihaan.

Kuivamuonakaappi pelasti. Tölkki mustapapuja päätyi pannulle paprikan ja sienien sekaan.

Tähän väliin on todettava, että Ykkösmies ei periaatteestakaan syö kasvisruokaa. Koska “raavas mies tarvitsee lihaa” ja muuta diipadaapaa. Jo se, että lihojen päiväannokset on meillä saatu vähennettyä hassuun sataan grammaan, on pienoinen ihme. Ennen vedeltiin monen sadan gramman entrecotteja ja upotettiin hampaat pitkään riviin ribsejä “liha miehen tiellä pitää” –periaatteella. (Piti se kyllä naisenkin tiellä, ja tanakasti pitikin.)

Fuskasin ja tein annoksen valmiiksi sen sijaan, että olisin tarjoillut tortillat perinteiseen “kokoa itse” –tapaan. Ettei se huomaisi, että nyt mennään lihattomalla.

Puolivälissä tortillaa Ykkösmies keksi kysyä, miksi katson häntä niin kummalla ilmeellä. Tunnustin, että olin juuri syöttänyt hänelle kasvisruokaa, ja odotin jokseenkin samankaltaista reaktiota, kuin jos olisin salasyöttänyt muslimille sianlihaburgerin.

Ykkösmiehen silmät levisivät.

“Ei voi olla – eihän tää ole edes pahaa!“

Another myth busted. Seuraavaksi syötän sille salaa kalaa.