Vanhassa vara parempi

Ei, en ole missään nimessä hylkäämässä puumailujani ja heittäytymässä minua vanhemman herrasmiehen syliin.

Tapaaminen Nörttipojan kanssa on alustavasti sovittu tulevalle torstaille. Pähkäilin jonkin aikaa, ehdotanko tapaamista vai jätänkö ehdottamatta; otanko tilalle uuden vai kärvistelenkö kotona salaa toivoen, että kolmen viikon takainen kolme kertaa viikossa tulisi tavaksi.

Mutta kun lomalla ei tapahtunut yhtään mitään, vaikka puitteet olivatkin mitä antoisammat. Oli tyyni ilta, lämmin merivesi, vilttiä kalliolla ja juomaa mukeissa. Oma mökki, jota merituuli viilensi kivasti. Aikaa toisillemme ilman mitään ylimääräisiä stressi- tai häiriötekijöitä.

Ja kun se kolmen viikon takainen kolme kertaakin pisti tämän vuoden välisaldoksi vieläkin yksinumeroisen luvun.

Alan olla vähän epätoivoinen; epävarma siitä, muuttuuko mikään Ykkösmiehen kanssa. Sitä odotellessa aion nauttia elämästäni ja seksuaalisuudestani. Miksi minun pitäisi pistää itseni hyllylle pölyttymään? Olen pölyttynyt siellä jo ihan tarpeeksi kauan.

Ehkä tämä on lyhytjänteistä ja itsekästä. Mutta tämä on minun elämäni, enkä halua katua jälkeenpäin yhtään päivää. Haluan nauttia, kun olen vielä jokseenkin nuori ja pystyn vielä nauttimaan.

Nörttipoika oli hämmästynyt ehdotuksestani; enkö pelkää että hän joutuu taas satuttamaan minua, mikäli seuraava tyttöystäväkandidaatti ilmestyy kuvioihin? Vastasin, että suhtaudun tilanteeseen kuten koiran hankkimiseen; että jo ostohetkellä tietää, että koiralle joutuu joskus sanomaan hyvästit. Mutta että lemmikistä on niin paljon iloa, että sen pystyy hyväksymään.

Nörttipoikaa koiravertaus nauratti. ”Ai että mä olen niin kuin sun seksilemmikki?”

Touché.