Yksi viesti

Disclaimer: siirappivaroitus.

Joskus yksi viesti riittää pukemaan hymyn kasvoille koko päiväksi, liimautumaan niille niin, ettei sitä saa pois vaikka haluaisikin. 

Vastaanotin allaolevan viestin aamu kolmelta käytyäni kesken unien vessassa, tarkastaessani lähes automaattisesti, olisiko Puusepältä tullut viestiä. 

Meni vähän roska silmään. Syytän aamuyön herkkää hetkeä. 

En saa unta. Pystyn ajattelemaan ainoastaan perjantai-iltapäivää. Kun käyn suihkussa ja pakkaan tavarat, kävelen takaportista autolleni. Kun käynnistän autoni ja käännän nupit kaakkoon, olen pakahtua innosta. Kohta saan tavata sinut. Matkalla luoksesi hymy ei pakene kasvoiltani kertaakaan, se on onnellisin hymy koskaan.

Kun parkkeeraan autoni valitsemallesi parkkipaikalle, en ole enää pysyä nahoissani. Kävellessäni luoksesi sydämeni hakkaa tuhatta ja sataa. Sitten olen vihdoin perillä. Sitten on vihdoin se hetki, jota me molemmat olemme odottaneet niin kauan, liian kauan.

Seison ovesi takana ja kun avaat sen, sinulla on päälläsi huolella valittu mekko, joka on valikoitunut viiimeisen tunnin vaatepaniikin aikana. Montakohan eri mekkoa sovitit, ennen kuin päädyit siihen kaikkein kauniimpaan?

Vihdoinkin voimme katsoa toisiamme silmiin. Näytät kauniimmalta kuin mitä minun pieni mieleni olisi koskaan edes voinut kuvitella. Aika tuntuu pysähtyvän, kun katson vihreänharmaisiin silmiisi. Niin kauniit. En ole ikinä nähnyt kenelläkään samanlaisia silmiä kuin sinulla.

Silmämme tuikkivat siitä onnesta, että vihdoinkin tapaamme. Sitten, kahden sekunnin ikuisuuden jälkeen onnistun änkyttämään tervehdyksen. Olen vieläkin huumaantunut olemuksestasi.

Tulen lähemmäksi tietämättä mitä tehdä, mutta on kuin kaikki tapahtuisi itsestään. Kaikki tuntuu niin oikealta. Ensimmäinen halaus, meidän ensimmäinen yhteinen suukkomme. Kutsut minut peremmälle.

Ja mitä sen jälkeen tapahtuu, kirjoittaa itse itsensä kun on sen aika. 

P.S. Kyllä, tämä siis tosiaan oli yksi, metrin pituinen viesti. Kappalejaoitin lukijaystävällisemmäksi.