Yökylässä osa 1/2
Istumme toisiimme käpertyneinä sohvalla aamutakit päällä. Iho hehkuu vielä saunan kuumuudesta, napostelemme sushia ja hamuamme toiset lasilliset viiniä coolerista. Nörttipoika pitää minusta kiinni kuin ei haluaisi koskaan päästää irti. Perjantai-ilta on vaihtunut yöksi jo monta tuntia sitten, mutta kumpaakaan ei vielä väsytä. Emme halua hukata aikaa nukkumalla. Vedän sisääni Nörttipojan saunapuhdasta tuoksua, annan huuleni suudeltaviksi.
“Mä en ole koskaan tuntenut olevani yhtä lähellä toista ihmistä kuin nyt.” Nörttipoika rutistaa minua itseään vasten, antaa suukon päälaelle. “Sä teet mut niin onnelliseksi.”
***
Hain Nörttipojan juna-asemalta sovittuun aikaan. Pitkän villakangastakin alle olin pukenut vain mustat saappaat, stay-upit ja pitsiset mustat alushousut, sekä violetin silkkisen baby-dollin, joka paljasti pakarani kun kumarruin. Riisuessamme takkejamme eteisessä Nörttipojan silmät pullistuivat päästä, veti syvään henkeä: “Herranjumala miten seksikkäältä sä näytät.” Ja heti perään: “Mä haluan sua ihan älyttömästi.”
Ehdimme kuitenkin makuuhuoneeseen asti. Nörttipoika riisui alushousuni kärsimättömästi, painautui minua vasten täristen ja suuteli minua intohimoisesti, melkein satuttaen. Otti kiinni ranteistani ja painoi käteni sänkyä vasten, hivuttautui näykkimään kaulaani ja rintojani. Huomasin kiihottuvani Nörttipojan yllättävästä dominanssista ihan mielettömästi – kehoni värisi pieniä sähköiskuja hänen jokaisesta kosketuksestaan. “Tule mun sisään”, anelin. Nörttipoika riuhtoi kärsimättömästi vyönsä auki, housunsa nilkkoihin, ja teki työtä käskettyä malttaen kuitenkin työntyä sisääni hitaasti, nautiskellen. Pysähtyi ja katsoi minua silmiin, hymyili. “Sä tunnut niin hyvältä.”
Inahdin jotain epämääräistä ja liikautin lantiotani kärsimättömästi – halusin sillä hetkellä tuntea hänen liikkeensä sisälläni enemmän kuin olen halunnut mitään muuta koko elämäni aikana. Nörttipoika naurahti pehmeästi malttamattomuudelleni ja suuteli minua samalla kun alkoi liikkua. Puristin sääreni hänen jalkojensa ympärille, kohottauduin suutelemaan ja imemään hänen niskaansa. Tunsin Nörttipojan käden ristiselässäni, huulensa rinnoillani, ja tajusin, että vaikka yhdyntää oli kestänyt parhaimmillaankin vasta muutaman minuutin, olin jo orgasmin kynnyksellä. Ehdin sopertaa jotain käsittämätöntä siitä, kuinka en voi pidätellä enää kauempaa, ja räjähdin uskomattomaan kliimaksiin. Nörttipoika ehti mukaan ja puristi minua yllättävän lujasti oman huippunsa hetkellä; se tuntui vain pitkittävän omaa orgasmiani.
Viisi minuuttia makuuhuoneen ovelta samanaikaiseen kliimaksiin. Tehottomuudesta meitä ei ainakaan voi syyttää.
***
Puhumme paljon. Nörttipoika kertoo, miten vaikeaa ja vähän pelottavaakin on jatkaa elämäänsä niin pitkän ja erilaisen suhteen jälkeen. Anna oli niin hauras, niin johdateltavissa. Olisi kuulemma ollut todella helppoa manipuloida häntä, satuttaa häntä. “Siksi on hyvä, että olet niin vahva. Tarvitsin juuri sinun kaltaisesi naisen; voin olla sinun kanssasi oma itseni pelkäämättä että alitajuisesti manipuloin sinua, tai että vahingossa satutan sinua fyysisesti kun harrastamme seksiä.”
Nörttipoika pelkää, että hänen sisällään asuu hirviö, kuten isänsäkin sisällä. Että se joku kaunis päivä puskee ulos, satuttaa muita, ehkä minuakin. Sitä ei ole helppo sanoa; huomaan, että Nörttipojan posket ovat kyyneleitten raidoittamat, vaikka hän pyrkiikin pitämään äänensä tasaisena. Ei pysty katsomaan minuun, kertoo tämän kaiken katsoen ohitseni. Käännän hänen kasvonsa kohti omiani, pakotan hänet katsomaan minua silmiin. Sanon, mitä olen ennenkin ajatellut; että olen ylpeä hänestä ja siitä, miten kaiken sen paskan keskeltä on kasvanut niin mieletön persoona, niin vahva, älykäs, rohkea. Että en usko että hän koskaan voisi satuttaa ketään, kaikkein vähiten minua.
Se on vähän liikaa hänelle siinä hetkessä. Nörttipoika vetää pääni rintakehäänsä vasten, nyyhkytykset ravisuttavat hänen lämmintä kehoaan. Rutistan häntä itseäni vasten kunnes nyyhkytykset laimenevat, hiipuvat pikkuhiljaa pois. Nörttipojan kylpytakki kostuu hieman muutamasta väkisin karkaavasta kyyneleestäni; toivon, ettei hän huomaa. Istumme pitkään sylikkäin toisistamme kiinni pidellen.
“Sä teet mut niin onnelliseksi.”
En tiedä mitä sanoa, joten en sano mitään. Olen vain niin lähellä kuin voin ja halaan; sillä hetkellä elän vain hänelle, olen vain hänen.