Yökylässä osa 2/2
Kaksi sanaa, jota en ole koskaan kuvitellut voivani käyttää samassa lauseessa: rakastella ja anaaliseksi. Rakastelu on aina ollut hellää, ja peppuseksi ainakin jotenkin satuttanut. Pornopanemista, jossa lantio läpsyy peppua vasten, kivun ja kliimaksin kiimaista ristiriitaa. Eläimellistä, tunteetonta, tuhmaa naimista.
Kun viimein maltoimme vetäytyä makuuhuoneeseen, kello oli jo käynyt viittä hyvän tovin ja toinenkin pullo viiniä melkein lopussa. Olin ihan oikeasti väsynyt, olinhan herännyt perjantaiaamuna ennen kukkoa: herätys kävi kello 05.45. Liki 24 tuntia valveilla. Nörttipoika sen sijaan oli vedellyt hirsiä lähes puolillepäivin; kyllä työttömän kelpaa.
Pujahdin violettiin baby-dolliini ja ryömin peiton alle. Paleli. Nörttipoika riisui kylpytakkinsa ja tuli kiinni minuun alaston iho lämpöä hehkuen, veti minut lusikkaan, kietoi kätensä ympärilleni. Painoin itseni vielä enemmän kiinni häneen. Enempää ei tarvittu; tunsin Nörttipojan peniksen kasvavan, nytkähtävän peppuani vasten. Ja huomasin olevani taas enemmän kuin valmis.
Nörttipoika vei kädet rinnoilleni, leikitteli nänneilläni saaden ne kivikoviksi. Hengitimme raskaasti, hän hieroi itseään vaativasti pakaroitani vasten ja vei toisen kätensä etukautta haarojeni väliin, sävähti kosteuttani. “Miten sä voit taas olla noin nopeasti noin märkä…” Vastasin raottamalla reisiäni, päästäen hänet liukumaan sisälleni kovana ja kuumana. Uuuuuhhh. Mieletöntä.
Nörttipoika alkoi liikkua sisälläni pitäen kätensä jalkovälissäni, leikitellen klitoriksellani. Hetken aikaa nautiskeltuamme pysäytin liikkeen. Muistin, että olimme puhuneet anaaliseksistä, että se oli yhä Nörttipojan toivomuslistalla. Vedin lantiotani kauemmaksi, ohjasin hänen elimensä ylemmäksi. “Haluatko?” Nörttipoika jäykistyi hieman, murisi kaulaani. “Vain jos sinä haluat, en halua satuttaa…”
Tiedän, että oikeaoppisisesti nyt olisi ollut liukuvoiteen paikka. Mutta en halunnut pilata tunnelmaa – sitäpaitsi olin aiemmin jo valunut kiitettävästi, ja Nörttipoika oli kostunut minusta pikavisiitillään sisääni. Niinpä painoin peppuani Nörttipoikaa vasten, pidin toisella kädellä hänen lantiotaan paikoillaan voidakseni itse määrätä tahdin, ja annoin hänen liukua sisälleni, niin syvälle kuin mahdollista. Odotin kipua, jota ei tullut. Nörttipoika veti syvään henkeä, voihkaisi. “Voi taivas sua.. ”
Aloin liikuttaa itseäni edes takaisin varovasti, käsi yhäkin Nörttipojan lantiolla estääkseen hänen liikkumisensa; pelkäsin että hän olisi kuitenkin liian raju. Tunsin hänen halunsa puskea vastaan, kuulin hänen vaikerruksensa. Irroitin otteeni hänen lantiostaan merkiksi siitä, että se sopisi, ja Nörttipoika alkoi liikkua minussa. Hitaasti, varovasti, kivikovana, huohottaen raskaasti. Kohotin lantiotani ja asetin jalkani molemmin puolin hänen reisiään siten, että makasin yhä selälläni sängyllä, mutta lantioni oli hänen lantionsa päällä; halusin tuntea hänet niin syvällä kuin suinkin mahdollista. Hän vei toisen kätensä kaarella olevan selkäni alta vyötärölleni, tukemaan, ja vei toisen kätensä pari sormea vielä vapaana olevaan aukkooni.
Enempää ei tarvittu; huolimatta 24 tunnin valvomisesta ja vajaasta viinipullosta kiipesin taas kohti kliimaksia ja sen yli. Nörttipoika huomasi tämän ja alkoi liikehtiä nopeammin, rajummin, ja purkautui minuun huutaen oman orgasmini jälkimainingeissa. Olin kuulemma puristanut häntä huippukohdassani niin, että oli melkein sattunut.
“Huh, miten hyvältä se tuntui, en olisi ikinä uskonut että se tuntuu niin hyvältä.
Enpä muuten olisi minäkään. En tuntenut missään vaiheessa kipua, en edes epämukavuutta kuten yleensä. Se oli hellää ihanaa rakastelua. Tätä lisää!
Muutaman tunnin yöunien jälkeen heräsin kellon näyttäessä yhdeksää. Nörttipoika oli inahtanut unissaan. Käännyin katsomaan levollista untaan; pitkät tummat ripset loivat varjoja poskipäille, Nörttipoika hymyili unessaan ja näytti niin kovin nuorelta ja komealta, haavoittuvalta ja viattomalta. Hetken häntä katseltuani maltoin vihdoin nukahtaa uudelleen vain herätäkseni hänen kosketukseensa; hän oli kohottautunut kyynärpäänsä varaan ja katseli minua unenpöpperöisin silmin tukka pystyssä. Virnisti. “Huomenta kulta.” Kumartui ylleni, antoi suukon, joka kasvoi suudelmaksi. Ei haitannut että emme olleet vielä pesseet hampaitamme; suudelma muuttui vaativammaksi.
Rakastelimme kiirettömästi ja hieman unenpöpperöisesti. Jälkeenpäin Nörttipoika veti minut syliinsä, nuuskutti tapansa mukaan niskaani, silitti raukein vedoin pörröisiä hiuksiani.
“Tuossa viime viikolla mietin, miltä tuntuisi voittaa isosti lotossa. Luulen, että tällä hetkellä tuntuu jopa paremmalta.”