Huomasin taas muutama päivä sitten, kuinka kehoni muuntelee kokoaan. Voisin vaikka vannoa, että jokin venyttää minua. Kutistaa ja sitten taas leventää. Olen jonkinlainen testisim, jonka lihavuutta, lihaksikkuutta ja mittasuhteita saa vaihdeltua mielensä mukaan. Tähän minulle todettiin, että se on mieleni, joka sellaista tekee, ei mikään ylemmän tason sims-pelaaja. (Olen kyllä aina miettinyt, että kukahan minulla pelaisi ja olenko mahdottoman huono tottelemaan sitä.) Sääli joka tapauksessa! Sims-teoria selittäisi jotenkin helpommin kaiken.

Pantteritakkini tuli maanantaina postissa. Nuorempana pidin leopardikuosia vähän halvahkona, happamien matamien valintana, mutta olen selvästi kääntänyt takkini. (Tai ehkä minusta on tullut halvahko, hapan matami. Mahdollista tietty sekin.)

Oikeastaan… Herännyt rakkauteni kuosia kohtaan ei ehkä olekaan niin uutta,kun lähtee tonkimaan tarkemmin. Lempparini Spice Girlseistä oli aina Mel B, satubaletin (eli paskabaletin) loppushow’ssa esitimme vaaleanpunaisia panttereita ja lapsuuden pihaleikeissä olin supercool lumileopardi (tai strutsi, mutta siitä lisää toisella kerralla.). Kuvio alkaa selvästi hahmottua…

Nyt minulla kuitenkin on fiilis, että leopardiahan voisi olla vaatekaapissa enemmänkin. Joku hame olisi kiva, ehkä paita… Jos olisi tyylikäs. Sukkikset on jo ryömineet kaappiini. Housuihin vedän kuitenkin rajan! Vai vedänkö… Kuka sitä enää kohta tietää. No… Siinä vaiheessa, kun laitan sekä korvia että häntää paikalleen, niin joku oikeasti estäkää.

Vanhahko hapan matami ei ollut kuvaustuulella.

Yli-innokas, hammaslääkärille mahdollisesti informatiivinen Spice girls -poseeraus. Kuvan leopardineule ei liity tapaukseen mitenkään.