Kevään maalaus

Nopeasti tehtyä maalausta kutsutaan Croquis. Tai tuttavallisemmin kroki

Pikaisesti hahmotellaan minuuttiaikataululla kuva elävästä mallista. Pitää olla rento, suurpiirteinen. Pitää löytää olennainen omalla, tunnistettavalla tyylillä. Tekijä on ajan armolla, oman varmuutensa tai epävarmuutensa ympäröimänä. Kaikki muu katoaa. Hetki on lumoava.

Piirrän tänään mielessäni nopean kuvan keväästä

Valmistaudun ja mietin. Tänään näin vaaleanpunaisen värin haapojen latvoissa, aurinko oli kova ja kylmä taivaan kulmalla. Pikkulinnut olivat poissa, piilossa ja suojassa. Iso haukka nousi ylemmäksi ja ylemmäksi, rauhallisesti laskeutui sitten liitoon etsien ruokaa. Kaikki on hiljaa, maisema odottaa.  Väri on hennon vaaleanpunainen sekä kova valkoinen, lähes vaaleansininen.

Zoomaan kuvaa.
Pellolla jälkiä: peurojen, hiirien, ketun. Jänisten käpälät ovat merkanneet luumupuun piipat, polut risteilevät kiivaasti omenapuusta päärynäpuuhun, sieltä luumupuuhun ja takaisin. Tammi käyty tarkistamassa. Iso, pyöreä tassun painauma voisi olla ilves. Joskus se on istunut kalliolla lähes vieressäni, kun olen kahvitellut keittiön pöydän ääressä. Kukaan ei uskonut, kunnes patiolta löytyi sen jäljet.
Aina on hyvä olla todistusaineistoa!

Mustanruskeat pilkut, viivat, ympyrät. Siellä täällä metsän rajassa, kallion kupeessa. Talveen jäätyneet, jääneet, unohtuneet kukan varret, kasvien lehdet. Kuolleet, maatumista odottavat. Siementen syöjiä ikävöivät.  Ne houkuttelevat  luokseen, ne uhmaavat itsepäisesti tuulta pakkasta sadetta.

Kevään Croquis. Valo. Väri. Liikkumattomuus. Odotus.