Everything’s gonna be alright?

Eilisiltainen keskustelu herran kanssa on pyörinyt aika paljon mielessä tänään. Tulee mietittyä niin paljon..

Mutta niin. Ei, hän ei rakasta mua enää, sen se sai eilen sanottua. Sattui niin jumalattoman paljon. Kun tietää ettei saa samanlaista rakkautta takaisin, mitä itse toista kohtaan tuntee. Tiedän, mutten käsitä. Mussa ei ole mitään vikaa kuulemma, niinhän sitä aina joku sanoo, että ”ei tää johdu susta, vaan musta”.. 

Aikoo kuitenkin ottaa päämääräksi elämässään sen, että alkais joskus mua taas rakastamaan. Välittää, ei halua luopua, mutta ei rakasta. Sitä mitä sen just pitäis tehä.

Mut se riittää nyt mulle. Tässä on niin paljon tärkeämpiäkin asioita, kun se, että miten meidän suhde alkaa nyt toimimaan.

 

 

Sinänsä kuitenkin ihan hyvä, että sai sanottua sen ääneen. Siitä oon tyytyväinen, että kerrankin osaa sanoa jotain valehtelematta tai uskottelematta mitään.

 

Tänään ollut kuitenkin parempi päivä. Väsynyt oon, henkisesti että fyysisesti. Muuta en tiedä, että miltä musta tuntuu. Sick & tired.