16. joulukuuta. 

Ajatelkaa, kohta on uusi vuosi.

Uusi vuosi, uuden alun lupaus. Hetki, kun saat taas lyhyen ajan valita minne päin kuljet. Usko tulevaan. Parempaan huomiseen. Odotan.

Tänään olen viettänyt ihan arkipäivää lasten kanssa. Suvi tuli pienokaisensa kanssa meille kahville, ja muutama tunti vierähti taas sekunneissa. Tunnen oloni siunatuksi, kun olen löytänyt nämä muutaman ystävän, jonka kanssa voin istua puhumatta mitään ilman että tunnen oloani epämukavaksi. Voidaan tavata harvemmin, mutta koskaan ei tunnu siltä kuin aikaa olisi mennyt niin paljon. Jatkamme aina samasta kohdasta. Jaamme erilaisia mielipiteitä, ja vielä enemmän samoja. Koemme että meidän ei tarvitse esittää mitään vaan ”miellyttääkseen”. Nämä ystävyydet ovatkin niitä monivuotisia, läpi elämän kestäviä.

Olen ollut tosi mietteliäs viime päivinä. Periaatteessa ne ei ole negatiivisia ajatuksia. Mietin vaan että missä on asiat mennyt väärin. 

Esim. olen tavannut hyvin sosiaalisen naisen. Hän on kaunis, nelikymppisissä, ja oman alansa ammattilainen, yrittäjä monen vuoden kokemuksella. Olen saanut hänestä vahvan naisen kuvan, ja tietyllä tavalla ihannoin häntä, ja toivon vielä menestyväni kuin hän. 

No, mikäs tässä sitten niin minua mietityttää. Mä olen tietyllä tavalla tyrmistynyt. Tämä henkilö kertoi minulle, että tekee muutaman päivän viikossa tavallista työtä. En kerro minkälaista, sillä en halua että kukaan pystyisi tunnistamaan henkilöä. Mikä tässä maassa on, kun alan ammattilaiset eivät pääse tekemään työtään? Onko se tuhoon tuomittua olla erikoistunut johonkin, joka vielä uskaltaa yrittää? On? Isot herrat istuvat mukavasti tuoliensa takana, ja palkkatyöläiset tekevät ns likaisen työn. Miksi valtio olettaa että kaikki yrittäjät ovat näitä jakkupuku iso jehuja? Kun todellisuudessa näin ei ole. Yhä useampi alan ammattilainen joutuu hakeutumaan muihin töihin, koska ei luultavasti enään jaksa sitä epävarmuutta. ”Elätänkö perheeni ensi viikolla”

Miksi yrittäjien pitää myös hyssytellä näitä juttuja? Koska se on se meidän kuuluisa ”yrittäjän vapaus”? Yrittäjäthän tekevät työtä intihimon takia, koska he haluavat. Raha on sit vaan se toissijainen asia. Vai mitä? 😉