The Talk

The Talk. Meillä oli sellainen muutama päivä sitten ja eilen käsiteltiin sitten asia loppuun. Meillä tarpeen oli pieni hengähdystauko välissä, jotta saatiin asiallisesti asia käsiteltyä loppuun. THE TALK yleensä tarkoittaa perustavanlaatuisia päätöksiä parisuhteessa, ja olen kuullut että monesti tämä keskustelu on johtanut parisuhteen päättymiseen. 

Onneksi meidän vakavamielinen keskustelu ei päättynyt mitenkään radikaalisti, eikä se oikeastaan edes koskenut parisuhdetta itsessään, vaan kuinkas muutenkaan, kuin meidän talouden hoitoa ja rahaa joka on enemmän tai vähemmän tunteita herättävä aihe.

Mä olen tiedostanut, että M vihaa sitä, että puhun julkisesti velastani ja säästämisestä. Vaikka hän jollain tasolla tietääkin, miksi puhun julkisesti näistä asioista, niin ei hän siltikään ihan täysin sitä ymmärrä. Tässä keskustelussa kävimme jälleen läpi juurta jaksain, että minun on pakko puhua julkisesti velastani ja tavoitteistani, sillä muuten ne eivät todellakaan toteutu. Tavoitteista ja suunnitelmista on silloin niiiiin helppo lipsua jos kukaan ei tiedä niiden olemassaolosta. Aika monelle on varmaan käynyt sama homma omien tavoitteiden tavoittelussa? Mä ainakin tarviin sen pikku paineen päälle jonka tämä julkisesti puhuminen luo, että tosiaan toteutan suunnitelmani 😉

Toinen keskustelumme aiheena oli se, että arjen kustannukset kasaantuvat minulle. Miksi niin on ollut, on hyvä kysymys. Syy on minussa. Olen kokenut asian niin, etten ”kehtaa” pyytää rahaa esim siihen että käyn ostamassa viikon ruoat.  Ei siinä, etteikö M haluaisi kantaa omaa osuuttaan, mutta jos en koskaan pyydä niin eihän hän voi osallistuakaan. Toisin sanoen, mä olen itse mahdollistanut tämän tilanteen.. Mä olen aina ollut sen luontoinen, että ”kyllä minä pärjään p*rkele” .Ihan itse olen laskenut päälleni marttyyrin viitan mielessäni kihisten ”ei mun tartte mitään itselleni saada/tehdä”. Tiedän, että se on äärettömän huono luonteenpiirre ja  mulla on siitä poisoppimisessa paljon työtä. Lopputulema tämän aiheen keskustelulle oli se, että meillä tulee olemaan selkeästi vuoroviikot milloin toinen on vastuussa kodin hankinnoista (ruoat yms.).

Myöskin se, että minä säästän ja maksan isompia kuukausieriä pois vaikuttaa oleellisesti meidän koko perheen talouteen. Siksi me sovittiin, että me molemmat asetetaan itsellemme viikkobudjetit johon sisältyy sitten kaikki ostokset. Se mikä jää käyttämättä siiretään yhteiseen hyvään, eli säästöön. Sain syntymäpäivälahjaksi Kakeibo säästämispäivyrin , jota minä käytän ja M miettii että jospa hän alkaisi käyttämään omaa myös. Onko kuinka monelle Kakeibo tuttu termi? Kakeibo säästämispäivyristä tulee myöhemmin oma postaus niille jotka eivät tiedä mistä on kyse , stay tuned!

Kaikilla on jonkin sortin rahallinen tai ei-rahallinen taakka kannettavanaa, ja tästä päivästä lähtien olemme täysin avoimia toisillemme omista taakoistamme. Molemmat olemme sen aikakauden kasvatteja, jolloin ei puhuttu rahasta avoimesti, ei oikeastaan edes perheen kesken. Yksi isoista keskustelun aiheista oli yhteiset tavoitteeet. Meidän 5 vuotis suunnitelmaamme kuuluu asuntosäästäminen ja Minille ”puskuri- rahaston” kerääminen. Tarkoittaen sitä, että kun Mini aloittaa eskarissa, meillä olisi käsiraha (ellei enemmänkin) omaa asuntoa varten ja Minin harrastuksiin säästöjä. 

Keskustelun jälkeen koen, että ilma puhdistui ja olemme todellakin samalla sivulla asiassa. Meillä kun jollain tapaa rahasta puhuminen on ollut tabu ja jopa häpeällistä  myöntää ne omat rahalliset taakat. Onko muilla näin? Jos on, niin suosittelen ehdottomasti nostamaan kissan pöydälle ja pitämään keskustelua siitä itsestään: rahasta. 

Ja hei, kyllä meillä puhutaan kotona muustakin kuin rahasta ja säästämisestä, ei talousasiat saa hallita koko elämää ;)

 

-Laura