Onko varma ettei ole maanantai?

Tänäön tuntui heti aamusta siltä kun olisi maanantai. Kaikki tuntui menevän enemmän tai vähemmän päin seiniä. 

Oltiin aamun rutiinista puolisen tuntia myöhässä kun sain tärkeän puhelun joka piti hoitaa! Sehän siis aiheutti sen että Kenai-koiran ulkoilutus venyi puoli tuntia. Samoin Minin ensimmäiset päiväunet. Katastrofi oli valmis. Ainiin ja mainitsinko että ulkona oli vielä mittarin mukaan -20 astetta? Se tarkoitti sitä että molemmat, Mini ja koira tarvitsi pukea. Siinä sitten puin täyttä kurkkua väsymystään huutavan Minin ja koiran (joka ei huutanut) ja omaa takkia päälle pukiessa kuulen lorinaa. No omapa syy, että koiralta tuli pissit lattialle kun olin aikataulusta myöhässä.

Vihdoin takasin sisällä, Mini nukkuu ja koira tyytyväinen. Siivoamaan lattia, hengitin syvään ja laskin kahteensataantuhanteen. Ei ehkä paras aamun aloitus. 

tämäkin vielä.. miksei nää koskaa aukee oikein.

 

Mulla on keittiössä valotaulu, johon oon laittanut tekstin: Ihana Meidän arki. Aika paljon oon kuullu kettuilua siitä, mutta toisinaan (kuten tälläisinä aamuina) tarviit muistutusta että meidän arki tosiaan on kyllä aika ihanaa. Se ei tietenkään tarkoita sitä että joka päivä olisi ruusuilla tanssimista välillä on niitä huonoja päiviäkin ja se on OK.  Mutta meillä on oikeastaan kaikki hyvin. Ollaan terveitä, mini kehittyy, meillä on kiva koti ja meidän arki rullaa kivasti eteenpäin! 

Aamun kiukku unohtui aika pian tuolla raikkaassa ulkoilmassa kun reippailtiin lounaalle ja kotiin takaisin. Ilma oli aivan ihana ja nähtiin ensimmäiset pajunkissat! Kevät tulee! 

Meidän leikkipuistossa oli myös talvirieha, näytti tosi hauskalta! Mini on vielä vähän liian pieni hevosajelulle, mutta ensi vuonna sitten :)

Kotimatkalla hain vielä tuoreita mansikoita – koska koin ansainneeni ne! Ja voi kuulkaa,ne

maistuvat hyvältä! 

 

-Laura