Friendship is the key
Ilmoitin aikeistani lähteä Manchesteriin töihin Facebookissa ja sainkin jonkin verran yhteydenottoja vanhoilta kavereilta. Mutta erityisen tärkeä yhteydenotto oli vanhalta työkaveriltani kymenlaaksosta jossa työn kautta ystävyytemme alkoi. Olisikohan vuosi ollut 2011 kun Haminan sairaalan ensiavussa tavattiin? No oli vuosi mikä vain, ei sillä niin väliä ole, vaan sillä että tavattiin! Eikä toivottavasti tiemme eroa.
Pääkaupunkiseudulle muutettuani ystävyytemme ei suinkaan kuollut, vaan tapaamiskerrat vaan vähenivät, ihan puhtaasti kiireiden ja aikataulujen vuoksi. Ja myös sen, että itse asuin espoossa ja toinen Kuusaankoskella ja vain 50%:lla ystävyksistä oli auto. Ja se 50% joka auton omisti en ollut minä…
Saimme kuitenkin treffit sovittua, kolmen viikon päähän. Mutta parempi se kuin ei milloinkaan. Sovimme, että matkustamme Porvooseen hakemaan joulutunnelmaa vanhasta kaupungista. Se kun sattuu olemaan järkevän matkan päässä molempien kodeista ja sinne pääsee bussilla tälläinen autotonkin helposti! Onnibus kuljettaa helsingistä porvooseen vain 3e/suunta! Ei Huono!
Porvoon wanha lelukauppa onkin ihan must! Täällä voisi viettää pidemmänkin aikaa ja ostaa vaikka sun mitä kotiin! Tällä kertaa ostokset jäivät minun osalta tekemättä tästä kaupasta, koska yritän edellisistäkin tavaroista päästä eroon nyt. Ja harmikseni olin kummilapsillekin jo joululahjat ostanut. Mielessä kyllä kävi jos palauttaisin ne takaisin kauppaan ja ostaisin tuolta uudet :)
Koska ilma oli surkea ja kauppoja olikin paljon vähemmän kuin muistimme, niin istuimme alas vanhan ajan kahvilaan jonka nimeä en juuri nyt saa mieleeni.
Edellisestä tapaamisestamme oli reilusti yli vuosi, mutta kuinka ihanaa onkaan huomata kuinka ne juttu luistaa niinkuin ei koskaan oltaisi erossakaan oltu. Meillä oli 2,5 tuntia aikaa vaihtaa kuulumisia, ja voi kuinka aika menikään kuin siivillä! Toivottavasti ei ensi tapaamiskertaan ei mene puoltatoista vuotta…
Mitä mä tekisinkään ilman mun ystäviä!
pus pus murut