Mä törmään toistuvasti sääliviin katseisiin kun kieltäydyn esimerkiksi viiden euron erikoiskahvista ja otan ihan vain tavallisen suodatinkahvin.  Tai kun sanon, että me syödään ihan mielellään lounas kyllä kotona. Yleensähän kyse ei ole siitä, etteikö mulla olisi välttämättä varaa noihin asioihin, en vaan näe järkeä siinä että miksi pistän sen vitosen kahviin jonka mausta en erota onko se sitä halpista vai erikoiskahvia. Tietenkin aina välillä on mukava poiketa kahvilaan, lounaalle, ostaa höpöhöpöjuttuja , you name it. Mutta jos noita asioita tekee joka päivä, niin noista asioista katoaa se hehku? Menettää arvonsa arjen luksuksena ja muuttuu arkipäiväiseksi.

Jokainen saa käyttää ansaitsemansa rahansa ihan miten lystää eikä siihen saa puuttua. Mutta se, että on päättänyt käyttää ansaitsemansa rahat maksamalla itseään velattomaksi ja elää säästeliäästi onkin asia mihin saa puuttua. Vaikka mä kirjoitan avoimesti tästä projektista tänne blogiin, enkä kiellä tai kiertele jos joku haluaa multa kysellä tästä asiasta, niin en kuitenkaan huutele tuolla julkisesti että ”Hei minä elän nyt tiukalla budjetilla!”. Vain läheisimmille ihmisille olen puhunut ihan kasvotusten tästä minun velattoman elämän tavoittelusta.

Henkilökohtaisesti en ole pitkään aikaan ymmärtänyt sitä, että miksi maksaisin enemmän jostain tuotteesta jos voin saada vastaavan tuotteen halvemmalla. Jos kalliimmalla saan laadukkaamman, kestävämmän ja paremman, niin tottakai silloin kannattaa maksaa enemmän. Mutta jos eroa laadussa, maussa , koossa yms. ei ole merkittävästi tai ollenkaan, niin miksi maksan kalliimmasta? siksi että se on brändätty paremmin ja on kauniimmin laitettu esille? Suosittelenkin jokaista vilkaisemaan pakkauksesta ”valmistaja” kohtaa, monesti pääsee yllättymään kun valmistaja onkin tismalleen sama kuin kalliimmankin tuotteen valmistaja.

Tämän ajatusmallini vuoksi olenkin törmännyt tuohon ”voi, eikö teillä ole varaa” asenteeseen. Meidän perhettä toisinaan pidetäänkin köyhänä, ja meille raahataan mitä milloinkin rompetta ajatuksella että ”tämä  nukkavieru ei meille enää kelpaa, mutta kyllähän te sen kiitollisena otatte vastaan koska ei teillä kuitenkaan ole varaa ostaa mitään uutta”.  Ajatus on varmasti aivan vilpitön ja hyvää tarkoittava , mutta silloin kyllä tekisi huutaa : ”ME EI OLLA KÖYHIÄ”. Sen sijaan otan kyseisen tuotteen vastaan, kiitän ja hautaan sen kaapin perälle. Moni sekoittaa budjettielämisen köyhyyteen, mitkä ovat kaksi täysin eri asiaa. Me olemme päättäneet elää näin, ne ketkä ovat oikeasti köyhiä he eivät voi valita ja heidän on pakko elää vähin varoin.

Itseasiassa, oon huomannut omassa ajatuksessa muutoksen siinä, että me haetaan nykyään kokemuksia joita ei rahalla saa. Omasta lapsuudesta parhaimmat muistot ovat niitä, joihin ei todennäköisesti ole mennyt penniäkän rahaa. Ja mä koen että mun lapsuus oli enemmän kuin onnellinen. Tämän samanlaisen lapsuuden haluan tarjota Minille: Kokemuksia ja elämyksiä,muistoja siitä äiti ja isä viettää aikaa hänen kanssaan tehden asioita ja menemällä kivoihin ja jänniin paikkoihin (joihin ei välttämättä mene senttiäkään rahaa). Helsinki on täynnä kaikkea ilmaista (tai pikkurahalla osallistuttavaa) puuhaa ja tapahtumia!

Ja mitä tulee siihen erikoiskahviin, niin taaperon kanssa liikkuessa ei ole edes järkevää ostaa sitä suodatinkahviakaan kun ei sitä kuitenkaan kerkeä juomaan kuumana niin että sitten vielä erikoiskahvi.. in your wildest dreams 😉 sen takia take-away kahvit saavat toistaiseksi pysyä arjen luksuksena joista nautitaan kun pääsee yksin liikenteeseen!

-Laura