Tämä projekti alkoi elokuussa 2015. Aika tarkalleen 14.8.2015 klo 17:20. Mistä ja miksi muistan noin tarkkaan? Siitä, että olin töissä ja kurvaamassa Jorvin sairaalan pihalta pois ja olin kiukkuinen kahdesta syystä: sairaalan pihan remontti oli taas edennyt ja ajojärjestelyt muuttuneet mahdottomiksi ja kello oli jo reilusti yli viisi ja ajomatka asemalle kestäisi puoli tuntia JOS liikenne sujuisi hyvin. Ja kuudelta loppuu työvuoro, eli ylitöiksi menisi. Ja tuona kiukkuisena hetkellä klo 17:20 minun puhelimeni soi ja se puhelu sysäsi minut tähän projektiin.
Äitini soitti ja ilmoitti nähneensä yle.fi sivustolla otsikon ”Suomalaisia ensihoitajia houkutellaan töihin Englantiin” ja hän usutti minut tutustumaan asiaan ja hakemaan.

Periaatteesta en heti aloittanut tutkimustyötä vaan odotin seuraavaan päivään. Koko päivän selasin puhelimella mitä tämä rekrytointi tarkottaisi ja mitä se vaatisi. Olen vuodesta 2013 ollut saman firman palkkalistoilla. Työni ei enää ollut tarjonnut minulle tarpeeksi haastetta ja varmaankin yli puoli vuotta olinkin jo katsastellut uusia töitä itselleni, Myönnän olleeni kovin mukavuudenhaluinen enkä koskaan raaskinut lähteä uusia tuulia haistelemaan. Koska mukavuusalueella on helppo olla..
Noh ruokatunnilla kädet täristen kaivoin puhelimen ja puhuin puhelimessa englannin rekrytoinnin yhteyshenkilön kanssa ja hän kannusti minua hakemaan työtä.

Muistan kuinka minua jännitti tulla kotiin kertomaan suunnitelmastani hakea ulkomaille töihin. Mitä jos vastaanotto olisi vihaista? Mitä jos minun unelmani ei olisikaan M:n unelma? Tarkoittaisiko tämä eroa vai kestäisimmekö kauko-suhteen? Vai tulisiko M mukaan? Tärisin varmasti kauttaaltaan kun aloitin kertomaan ”..täs olis tälläinen juttu..” Hetken aikaa M oli hiljaa ja mietti kunnes sitten tokaisi ” bloody hell! No eihän siinä sitten mitään, lähdetään englantiin jos sinne pääset. Olenkin aina halunut asua siellä!”

Siitä sitten tämä kaikki alkoi. Ei muuta kuin hakemusta kirjoittamaan ja jännittämään miten tytön käy.