Tammikuu ja keikkatyön ihanakamaluus

TADAA. siinä se on! Tämän verran sain maksettua velkataakkaani pienemmäksi tammikuussa! 

Tammikuu tuntui äärettömän pitkältä ja raskaalta, vaikka yleensä sen jaksottaa kivasti mun ja M:n synttärit puolessa välissä kuuta. Mutta tällä kertaa se vain tuntui piiitkältä kuin nälkävuosi vaikkei nälkää olekaan nähty tässäkään kuussa 🙂 

Sen,  että pystyn maksamaan noinkin ”ison” summan on mahdollistanut keikkatyöni. Mä oon todella onnellisessa asemassa siinä, että pysty tekemään viikonloppuisin töitä keikkaluontoisesti. Hoitoalalla onneksi se on mahdollista, ja pystyn oikeastaan valitsemaan ne viikonloput milloin haluan tekemään töitä. Herää ajatus : miten ne jotka ovat olleet päivätöissä (esim. Toimistotyö) pärjäävät hoitovapaalla? 

Oikeastaan mulla ei siis ole edes mitään valitettavaa, välillä rutisen vain rutisemisen ilosta… alle oon listannut keikkailun hyvät ja huonot puolet

PLUSSAT 

* töitä on riittämiin, jos en käy nirsoilemaan, niin melkeinpä silloin kun haluan töihin niin silloin myös jossain on tarvetta keikkalaiselle 

* pääsen kokeilemaan uusia erikoisaloja ja siten vahvistamaan osaamistani

*kädentaidot pysyvät yllä

*saan valita itse päivät jolloin menen töihin

*palkka on parempi ja lisät maksetaan heti

MIINUKSET

-en tiedä tarkalleen, paljonko palkkaa tulee (koska en osaa laskea lisiä, lomarahoja ym)

-epävarmuus siitä, että saako keikkaa riittävästi kuukauden aikana tai juuri silloin kun sitä haluaa

-joissain työpaikoissa vastaanotto ja ennakkoasenteet

-uudet osastot ia alkuun siihen tutustuminen. Ts. Kujalla oleminen alkuun

 

Keikkailussa on hyvät ja huonot puolet, ja kyllä tykkään siitä tavallaan. Mutta kyllä mä mieluiten teen ”omalla” osastolla keikkaa, siellä on tutut hoitajat, lääkärit, tilat ja toimintatavat.  Ja tää keikkailu mahdollistaa mun kotona olemisen :)

-Laura