Töistä
Pian on kolmen kuukauden perehdytysjakso ohi ja on aika varmaankin puhua töistä pikkusen. Tähän mennessä kaikki on vaikuttanut tosi hyvältä ja ihmiset töissä ovat olleet superavuliaita ja kivoja!
Ensimmäiset viisi viikkoa kului tosissaan autokoulussa ja kun se oli saatu pakettiin siirryttiin kahdeksi viikoksi tekemään vuoroja kolmantena jotta nähtäisiin mitä työ täällä oikeasti onkaan. Ja voin sanoa, että aika paljon kiireisempää on kun Suomessa. Oikeastaan taukoa keikoista ei ole, vaan kun edellisen potilaan olette sairaalaan luovuttanut niin seuraavaa keikkaa jo pukkaa.
Mutta niitä eroja mitä 6 vuorossa kerkesin havaitsemaan. Ensinnäkin, jokainen keikka ajettiin hälytysajona, sireenit päällä.Tietenkin pitää mainita, että olen töissä ParamedicEmergencyServicellä, lyhenne PES, joka ajaa vain ”hätätilapotilaita”. Jotka tietenkään suurimmaksi osaksi sitä ei ole. Ja sitten Urgent care ambulanssit ajaa ne keikat jotka ovat saaneet ”Green” leiman, Jotka tietenkään montakaan kertaa ei ole sellaisia ”tikku sormessa” keikkoja, vaan tarvitsevat paikalle paramedicin syystä tai toisesta.
Asia mihin en ole tottunut suomessa, on sairaalassa odottaminen. Suomessa olen tottunut siihen, että annat Triage hoitajalle päivystyksessä raportin ja that’s it. Potilas on nyt sairaalassa ja heidän vastuullaan siitä eteenpäin. Homma hoidettu maksimissaan puolessa tunnissa. Mutta täällä ei homma ihan niin menekään. Saatat odottaa ensin triage-hoitajan puheille pääsemistä jonka jälkeen odotat, että sairaalasta löytyisi paikka potilaalle. Ja kyllä, potilas on niin kauan ensihoitajien vastuulla kunnes se sänkypaikka löytyy. Luulin, että tunnin odottelu potilaan kanssa oli hurjan pitkä kunnes kuulin kuinka kauan muut samaan aikaan aloittaneet ovat joutuneet odottamaan. Neljä tuntia! Eli kolmasosa vuorosta!Ja kuulemma se ei ole edes vielä ennätys, kuulemma jokin autokunta ovat joutuneet odottamaan jopa 7-8 tuntia! Ihan hullua, ei vaan mene mun jakeluun!
Työ ja potilaathan ovat aikalailla samanlaista kuin suomessakin. Ihmiset ovat samanlaisia joka paikassa, ja turhat hätäpuhelut ovat universaali ilmiö. Haastavaa on vain se, että oppii tekemään työn siten miten täällä on tapana. Ja ensihoitokertomuksen täyttäminen on yksi niistä haasteista. Se kun on aivan erilainen kuin mihin on tottunut! Paperi on tuplasti isompi kuin suomessa, ja se on täynnä miljoona erilaista raksi-ruutuun kohtaa. Pikkuhiljaa silmä alkaa tottua siihen ja löytämään ne kohdat mitkä ovat oleellisia ja mitkä ei. Oman haasteen työhön tuo myös Pathfinder. Eli raksi-ruutuun kohta mikä päättää miten ja minne potilas pitäisi kuljettaa vai voiko jättää kotiin. Voi huoh, edes potilaan ”äksääminen” eli kotiin jättäminen/taksiin ohjaaminen ei ole niin helppoa kuin suomessa. Onneksi on hyvä clinical support johon voi soittaa aina ja hakea tukea päätöksille jos yhtän mietityttää. Ja siihen oikeastaan kannustetaan että soitettaisiin usein.
Lääkkeitä on vähemmä kuin suomessa, toki suomeen lanssien lääkevalikoimaan olisi monta kertaa kaivannut potilaille ilokaasua mitä täällä käytetään usein potilaille! Ja se toimii todella hyvin kunhan vain potilas oppii sitä hengittämään oikein!
Kiireisiä vuoroja olivat kaikki ja koska minun asema paikka on keskustan alue, oli se ihan odotettavissakin. Eikä se oikeastaan haittaa, meneepä vuorot nopeasti jos ei tarvitse tuntikaupalla odotella sairaalan käytävillä.
Mutta kaiken kaikkiaan, ei ole kyllä kaduttanut (vielä) päätöstä tulla tänne. Tuntuu, että uramahdollisuuksia on paljon enemmän kuin suomessa ensihoitajille. Kovasti nämä haluaisivat meidän jossain vaiheessa ajelevan RRV:llä (RapidResponseVehicle), eli yksin ja henkilöautolla. Kannustavat myös kovasti menemään yliopistoon lukemaan Masters- tutkintoa! Koska silloin kun on lukenut masters tason tutkinnon, on mahdollisuus vieläkin ylempiin hommiin, kuten Senior Paramediciksi. Josta siis on hyötyä firmalle. Enkä aio valehdella, kyllä ehdottomasti yliopisto ja maisterin paperit kiinnostaa minua. Varsinkin jos aion koskaan toteuttaa toiveeni päästä ensihoidon opettajaksi.
Yövuoron uuvuttama Laura esittäytyy kuvassa! Huomaa silmäpussit ;D