Ummikkona uudessa kaupungissa
Noni. Kämppä tosiaan löytyi ja hyvä niin ettei tarvinut sillan alle mennä makuupussin kanssa. Tosin täällä näyttäisi olevan paljon senkin vaihtoehdon valinneita tyyppejä.. Ainoat miinus puolet ovat ne, että tää ei nyt ihan mun standareihin yllä. Ei siis sillä, kyllä täällä nyt hetken viettää. Mutta maalit ropisevat, lattiat kupruilevat, suihkussa ei ole painetta jne.. Kun majapaikkaan löysimme ( ystävällisesti mun uudesta firmasta oli hakija joka toi meidät perille) ja huoneeseen raahattu laukut (kolmas kerros ja melkosen jyrkät portaat) havaitsimme ettei huoneessa toimi patteri. Jes. Voin sanoa että aika kylmä oli illalla ja yöllä. M nukkui pipo päässä ja mä olin salaa kateellinen siitä kun mulla ei nukkumiseen soveltuvaa pipoa ollut 😀 Läheisyys lämmittää ja noin, kotona koskaa oltu nukuttu niin tiukasti yhdessä kuin täällä!
Aamulla uusin silmin ajateltiin lähteä tutkimaan ympristöä. Paitsi että mulle oli vuokranantaja antanut väärän ulko-oven avaimen.. nice. Kämpästä kun ei voi lähteä ulos ilman että avaimella lukitsee oven. Saati sitten että takaisin pääsisi asuntoon, kun ei varmuutta ollut siitä onko ketään asunnolla silloin. Saatiin vuokran-antaja kiinni tekstarilla, ja pari tuntia odoteltiin ja uusi avain saatiin kouraan! Soitti vielä patterille korjaajan samalle päivälle! Asiat järjestyy sittenkin vaikka kerkesikin tulla jo superlannistunut olo!
Kaksi päivää kerkesin kaupunkiin tutustua kunnes työt alkoivat. Sunnuntaina oli sovittu tutustuminen asemalle ja uusiin työkavereihin! Tosi hyvältä vaikuttaa, niin kalusto kuin miehistökin. Ainoa mikä vähän harmitti tässä sovitussa tapaamisessa li se, että juurikin sinä päivänä oli M:n syntymäpäivä! Hän itse ei ollut moksiskaan asiasta, kun ei muutenkaan synttäreitä halua juhlia. Lahjojakaan ei halunnut, ja se oli vaikea pyyntö mulle. Kortti oli vähintään pakko ostaa ja kirjoittaa jotain tosi imelää sisälle!
Ensimmäinen viikko vietettiin Edgehill yliopistolla HCPC papereita täytellen ja pohtien. Meillä ohjaajina viikon ajan oli yksi paikalline ja yks puolalainen joka oli tullut muutamia vuosia sitten ensihoitajaksi (niinkuin minäkin!) manchesteriin ja nyt päässyt ylempiin tehtäviin ja lukee Masters Degreeta yliopistolla! Kuinka siistiä! Heräsi pienoinen kiinnostus! Tuntuu että työnantaja on enemmän kuin myötämielinen jatkokoulutuksen suhteen.
Ensimmäiseen viikkoon kuului myös työterveyshoitajan tapaaminen, kaupunkikierros, uuden työasunsovitus (aika lailla poikkeava suomen punaisista housuista, jopa vyö tulee firman puolesta) ja paljon odottelua!
Englantilaiset eivät tunnu olevan kovinkaan täsmällisiä. Tuntuu että aina vähintään se akateeminen vartti ollaan myöhässä. En sano , että olisin itse aina täsmällisesti ajoissa, päinvastoin ehkä enemmänkin just eikä melkein ajallaan tai jopa pari minuuttia myöhässä. Näiden aikatauluttaminen vaatii hieman totuttelua. Tai oikeastan todella paljon totuttelua, nyt se vaan lähinnä ärsyttää.
Englantilainen aamiainen piti tottakai käydä testaamassa lähipubissa. Ei ollut kyllä hinnalla pilattu setti, en kyllä ymmärrä kuka tuota voi syödä päivittäin, tai edes kuukausittain?! .. Ja koska M oli lomalla ja oli viikonloppu, niin tietty piti ottaa oluet kyytipojaksi ;)
Aika paljon on tullut käveltyä, oikeastaan kaikki tarvittava on about puolen tunnin kävelymatkan päästä kämpiltä. Karkeasti päivittäin tulee käveltyä n. 8 km yhteensä. Perjantaina kävelyä tuli karkeasti laskettuna 15km. Ei mikään ihme, että on jalat hieman hellänä ja rakoilla.. Säät eivät ole kyllä olleet myötämielisiä kävelijöille,jos ei sada niin sitten tuulee – ja kovaa. Mut onneksi on sentään lämpimämpää kuin suomessa!
Mun muru lähti tänään takaisin Helsinkiin :'(. Mulla tulee niin järkyttävän kova ikävä! Onneksi nykyajan teknologia sallii ilmaiset puhelut jne ettei tarvi ihan pimennossa olla.