Life wont wait for you

Uus blogi, taas. Moneskoha tääkin jo on? Mut päätin kokeilla välillä jotain muuta kun bloggeria, se oli nii hankala käyttönen. Käyn lukion ekaa, kuvailen aika paljon, tykkään lukee ja lenkkeillä. Värjäsin eilen hiuksia takas vähä punasemmiks ja huomenna yks äitin kaveri leikkaa näitä vähä lyhemmiks, loppuviikolla meen ottaan korvikset. Sitten saatan jopa olla viikon ja jos hyvin käy niin kaks tyytyväinen, kunnes kyllästyn taas. Oon harvoin tyytyväinen mihikään.

Meidän pitää ruotsilla kirjoittaa ns ’kotiaine’ ja äikällä lukee yks kirja ja tehä siitä tehtäviä, muut on sillee ’ei tämmösiä’ mä oon et ’jee!’ tykkään kaikista tommosista tehtävistä. Tänään psykologialla piti tehä parityötä jossa listattiin asioita miten opiskellaan tehokkaasti, miten valmistaudutaan koeviikkoon etc. Olin yhen Katrin pari, se on yks niit kivoista tyypeistä joihin oikeesti haluan tutustua. Oon siis alottanu 2 viikkoo sitten lukiossa uudessa kaupungissa, enkä tunne ku pari ihmistä vasta. Oon kuullu nyt jo varmaan 6 kertaa että ’miten noin voi kirjottaa!’ ku pidän kynää erilailla kun tavallisesti. Paras oli meidän matikanopettaja ’miten sä kirjottasit jos sulla ois lyhyt kynä?’ Hämmennyin niin etten saanu loppu tuntiin mitään aikaseks.