Muisto

Kävin eilen illalla kummitätini luona ja hän antoi minulle edesmenneelle mummolleni kuuluneen simpukan kuoren. Olen hyvin kiitollinen siitä, että hän antoi sen meidän sukuun takaisin. Kyseinen simpukan kuori on tuotu Ruotsista joskus 1940 luvulla isomummolleni lahjaksi.   Oma äitini muistaa lapsena katselleensa myös tätä simpukkaa mummonsa luona  ja ihailleensa sitä valtavasti 🙂 aivan niinkuin minäkin pikku tyttönä oman mummoni kotona. Luulin joskus, kun simpukasta kuuntelee ”meren ääniä” niin rapu tulee simpukan sisältä ja puree minua korvasta 😀   

Nyt kun vielä ei ole paahtavan kuuma, niin taidan mennä terassille juomaan aamukahvit ja kuuntelemaan lintujen laulua 🙂