Hyvä-paha teknologia
Kuljeskelin äskettäin kaupungilla miljoona asiaa mielessäni ja vastailin kävellessäni Facebook-viesteihini kuulokkeet korvilla. Kuulokkeista pauhasi Joe Roganin innokas jorina. Podcast oli lähinnä vain taustaääntä, kunnes vieraana oleva mies sanoi, että jos alienit saapuisivat planeetallemme ja näkisivät meidät, kaikki kävelemässä tuijottaen kännykkäänsä, he ajattelisivat, että olemme ihan täysin teknologian pauloissa. Heräsin tähän kommenttiin ja tajusin tekeväni juuri tätä. Käveleväni sokeana pitkin keskustan katuja keskittyen internetin absurdiin tämän maailman sijasta.
Miten nykyteknologia vaikuttaa meihin? Aiheesta on monia artikkeleita ja vaikutuksista monia mielipiteitä. Osa ihmisistä ei malta odottaa seuraavaa teknologian innovaatiota, kun taas osa ihmisistä karttaa uusimpia laitteita viimeiseen asti. Suurin osa on varmaan näitä väliinputoajia, jotka ensin suhtautuvat kriittisesti johonkin uuteen, mutta hyväksyvät lopulta sen olemassaolon ja ottavat siitä kaiken hyödyn irti. Olen itsekin yksi näistä.
Olen kuitenkin huomannut selkeitä muutoksia käytöksessäni sekä ajattelutavoissani internetin ja somen käyttöni lisääntyessäni. Joe Rogan ja hänen vieraansa viisaasti huomauttivat, että myös 90-luvulta on tallennettu kuvia, joissa ihmiset metroissa ovat liimaantuneet sanomalehtensä kimppuun. Emme siis voi väittää, että ennen oli asiat paremmin, vaan kyllä silloinkin media oli vallitsevassa asemassa. Se, mikä nyt on kuitenkin toisin, on useamman välilehden samaan aikaan aukioleminen. Itselläni aamuisin on samaan aikaan auki noin kolme uutissivustoa, joilta kaikilta avaan välilehtiin ne uutiset, jotka haluan lukea. Ajatukseni ovat siis joka puolella ja vasta tunteja myöhemmin muistan unohtaneeni lähettää sen sähköpostin, jota varten läppärin aukaisin. Tunnen, että tällaiset toimintatavat yllyttävät jo entisestään kovaa levottomuuttani, enkä koe paikallaanoloa enää helpoksi olotilaksi, vaan minun on ajatusteni kaltaisesti säntäiltävä joka paikkaan, koko ajan jotain tekemässä.
Sitten someen. Ei ole mikään uusi uutinen, että Facebookin käyttö lisää masennusta ja Instagramit sun muut aiheuttavat ihmisissä, varsinkin naisissa, epävarmuutta omasta ulkonäöstään ja elämästään sekä kateutta muiden täydelliseltä vaikuttavaa elämää kohtaan. Otin itse vasta Instagramin käyttöön ja voin rehellisesti kertoa, että olen siitä asti kokenut sitä itsensä muihin vertailu -fiilistä, jota olen koittanut vältellä siitä asti, kun olin tarpeeksi kypsä tunnistaman tämän itsessäni. Harrastaa tätä vertailua varmaan jokainen ainakin alitajuisesti enemmän tai vähemmän, mutta esimerkiksi Instagram, jossa kauniit pärjäävät muita paremmin, ei ainakaan auta asiaa.
Samalla olen myös tutustunut muihin bloggareihin ja katsellut heidän kuviaan, ja monesti miettinyt, että tulenko koskaan bloggaamisessakaan pärjämään, koska minulta puuttuvat heiltä löytyvät mallikuvat ja taiteelliset otokset erikoisissa paikoissa. Olen hyvin otettu heidän kuvistaan, jotka näyttävät epäilemättä hyvin ammattimaisilta ja kuvien mallit näteiltä. Mietin kuitenkin, kuinka helppoa on antaa elämän lipsua siihen muottiin, jossa treenataan sitä varten, että näyttyäisi kuvissa hyvältä tai tehdään tiettyjä asioita, mennään tiettyihin paikkoihin vain Instagramia varten. Siinä vaiheessa uskon asioiden oikean kokemisen kärsivän. Kaikenlainen vertailu ja median käyttö ylipäätään ovat siis lisääntyneet huimasti ja juuri tämän takia en ikinä aiemmin Instagramia ole hankkinutkaan, eikä minulta vieläkään löydy Snapchatia tai monia muita suosittuja sovelluksia. Yläpuolella todiste käytökseni muutosta – olen sortunut satunnaisesti selfieihin.
Uskon, että Instagramissa voi olla, voi blogata sen pyörimättä kauniiden kuvien ja itsensälaittamisen ympärillä ja Facebookiin voi lisäillä kuvia ilman, että antaisi omantunnon kärsiä. Tämä vaatii ainakin minulta kuitenkin harjoitusta, sillä olen tietoisesti yrittänyt vältellä teknologian ylimääräistä käyttöä jo pitkään. Nyt kun olen antanut sen lisääntyä, se on heti vaikuttanut elämääni. Toki teknologia antaa minulle myös tämän hienon mahdollisuuden, että voin kirjoittaa omaan blogiini ja jakaa kokemuksiani sekä ajatuksiani, saada feedbackiä ja julkaista välillä amatöörivalokuviani. Myös Instagarmissa on paljon hyviä ominaisuuksia, muuten en olisi sitä kännykälleni ladannutkaan. Se on oma tapansa olla yhteydessä muihin ja jakaa hetkiään esimerkiksi ystävilleen, jotka asuvat kauempana. Tämä on erityisen kätevää kaltaiselleni ulkosuomalaiselle (vaikka tällä hetkellä Helsingissä ollaankin). Uskon, että itseni ainakin täytyy niin sanotusti pick and choose ne median sovellukset, joiden uskon olevan itselleni hyödyksi. Muuten koen menettäväni yhteyden tähän oikeaan maailmaan ja siirtyväni enemmän ja enemmän siihen bittiviidakkoon, joksi tämä maailma on kai pikkuhiljaa muuttumassa.
Haluan kuitenkin voida nauttia kauniista maisemista aidosti niiden kauneuden ja ihmeellisyyden vuoksi, enkä siksi, että saisin niistä muutaman filtterin jälkeen hienon lisäyksen Insta-albumiini. Haluan tehdä hienoja asioita ja muistaa niistä muutakin, kuin kännykänkameran kautta tuijottamisen.
Ja jos alienit kuitenkin joskus saapuvat, haluan olla yksi niistä ihmisistä, jotka todistavat heille, että teknologia ei hallitse koko ihmiskuntaa.
XX