Kaukosuhteilua

Viikon päästä alkaa meidän viimeinen roadtrippimme läpi Kanadan kuuluisimpien nähtävyyksien (Banff, Lake Louise ja sillä alueella sijaitsevat kansallispuistot ja muut turkoosinsiniset järvet). Sen jälkeen joudunkin sanomaan heipat poikaystävälleni ja koirallemme ennaltamääräämättömäksi ajaksi. Jos joku on tai on ollut samassa tilanteessa niin voisin kaivata vähän vertaistukea!

Tätä luvassa! Kuva Moraine Lakelta.

Tapasin tuossa eilen erään tytön, joka on kanadalainen ja kenen ex-poikaystävä oli australialainen. Hän minua kovasti varoitteli, kuinka haastavaa on olla kaksikansallisessa parisuhteessa. Molemmille sopivan maan löytäminen ei ole helppoa, joutuu monesti olemaan riippuvainen toisesta, kun asuu tämän kotimaassa, odottelemaan viisumipäätöksiä samalla pankkitilinsä tyhjenemistä katsellen ja sitä stressiä sitten purkaa siihen toiseen samassa tilanteessa olevaan osapuoleen. He päätyivät eroamaan ainakin osittain juuri tästä syystä ja hän käski minun olla varovainen. Tiedä sitten, mitä se tarkoitti.

Täytyy sanoa, etteivät nämä viisumiasiat ole tosiaan olleet kukkasilla kävelyä ja kun vihdoin löysin maan, johon itse haluaisin asettua opiskelemaan, kävi ilmi, ettei poikaystävälläni ole sinne muuta asiaa, kuin turisteilua enintään kolmen kuukauden ajan. Mikseivät maat voi tunnistaa pitkäaikaista parisuhdetta tarpeeksi vakavaksi, että toinen saisi silloin automaattisesti luvan olla ja työskennellä k.o. maassa?

No nyt tosiaan viimeisiä vedellään täällä Kanadassa ainakin vähään aikaan. En olisi uskonut itseni tätä sanovan, mutta olen innoissani siitä, että saan palata takaisin töihin! Sitä, että saa taas rahaa kasaan ja voi alkaa säästämään tulevia reissuja varten. Mulla on ollut kauhea Indonesia-kuume viime aikoina! Vaikka siellä on jo tullut kuukausikaupalla aikaa vietettyä ja meininki siellä on muuttumassa koko ajan enemmän länsimaiseen suuntaan, niin jokin siinä paikassa vaan vetää puoleensa! Siellä on aina jotenkin sellainen mitä vain voi tapahtua –tunnelma. Toisaalta sellaisen tunnelman löytää mistä tahansa, kunhan itsellään on oikeanlainen asenne. Monesti huomaan ulkomailla ollessani muuttuvani avoimemmaksi ja rohkeammaksi, minkä ansiosta tutustun enemmän ihmisiin, kokeilen uusia asioita ja elän spontaanimmin. Tunnen olevani enemmän elossa. Nyt kesäksi Helsinkiin tullessani koitan ottaa samanlaisen asenteen ja katsoa, miten käy.

Ehkä tuonne takaisin siis pian! Nyt koitan nauttia täysin siemauksin vielä Kanadasta ja keskittyä tähän hetkeen, vaikka tällaisena daydreamerinä se aika haastavaa onkin, kun ajatukset vievät koko ajan paikasta toiseen. Tänään olen menossa vielä viimeisen kerran lautailemaan ja sitten loppuajalle vuorossa pakkailua ja viimeisiä illallisia ja heippa heitä.

Suomessa on kai ilta, eli hyvää yötä! xx