Tervetuloa Deadlines & Duedate -blogiin!
Mietin blogin tai podcastin aloittamista jo samalla viikolla, kun tein positiivisen raskaustestin heinäkuussa 2022. Ensimmäinen ajatukseni oli, että tarvitsen vertaistukea muista nuorista naisista, jotka ovat yrittäjiä ja kipuilevat muuttuvan elämäntilanteen kynnyksellä.
Yllätyksekseni tarjonta vastaavalle sisällölle, jossa puhuttaisiin yrittäjyyden ja äitiyden yhdistämisestä, oli todella vaikea löytää. Niinpä päätin, että alan sitten tehdä sitä itse.
(Jos seuraatte blogeja, podcasteja tai YouTube -kanavia, jotka käsittelevät aihetta, olisin kiitollinen vinkeistä!)
Alkuraskauden pahoinvointi yllätti täysin ja vei 3 kuukaudeksi jalat alta. Keskiraskaus oli mielestäni ihanaa, ja aloinkin saada hieman arjesta kiinni. Mietin jo, että nyt ehdin varailla ensimmäiset podcast vieraat ja alan tuottaa sisältöä muille samanhenkisille äideille siltä istumalta.
Sitten iskivät kivut. Koko raskauden viimeinen kolmannes on mennyt ottaen todella rauhallisesti, sillä harjoitussupistukset ja liitoskivut pitävät siitä huolen, ettei kävelymatkat veny makuuhuoneen ja keittiön väliä pidemmiksi.
Nyt on raskausviikko 32 ja viimein se iski. Haluan dokumentoida matkani, enkä harmitella jälkikäteen sitä, että tämä ainutlaatuinen tilaisuus ensimmäisestä raskaudestani jäi käyttämättä. Niinpä istuin alas ja ryhdyin kirjoittamaan.
Keskiviikko 18.1.2023
Kätilö soitti aamulla Lohjan äitiyspolilta ja varasi minulle ylimääräisen ultraääni- ja sisätutkimusajan. (Olen valinnut Lohjan synnytyssairaalan ensisijaiseksi synnytystoiveeksi, sillä pidän sen pienestä kotimaisesta tunnelmasta ja siitä, että kaikissa synnytyssaleissa on mahdollisuus käyttää allasta.) Sain lähetteen viime viikolla päivystyksestä, jonne päädyin parin mutkan kautta, kun supistelut ovat olleet melko voimakkaita ja olo muutenkin tuskainen. Synnyttämisestä ei kuitenkaan ole vielä kyse vaan enemmänkin kehon valmistautumisesta tulevaan. Siellä päivystävä lääkäri tutki tilanteen ja teki jatkolähetteen äitiyspolille, jotta pääsisin keskustelemaan kätilön kanssa ja saisin vihdoin mielenrauhan siitä, että kaikki on hyvin (niin kuin todennäköisesti onkin.)
Olen ollut vain niin suunnattoman tyytyväinen kaikkiin neuvolan ja terveydenhuollon palveluihin koko raskauden ajan, että melkein itku meinaa tulla, kun ajattelen sitä ymmärtäväisyyden ja huolehtimisen määrää, jonka olen saanut eri ammattilaisten toimesta kokea. Olo on ollut todella kohdattu ja ymmärretty koko tämän prosessin.
Miksi vauva-arjesta maalataan niin masentava mielikuva?
Toinen asia, jota olen tänään miettinyt on tuleva vauvavuosi ja oikeastaan sen mukanaan tuomat elämänmuutokset.
Pohjustan ajatuksiani sen verran, että suurimmat pelkoni tätä tulevaa aikakautta kohtaan liittyvät sosiaalisen elämän ja yrittäjyyden sovittamiseen tämän ainutlaatuisen ja vain hetken kestävän vauvavuoden kanssa.
Toivon niin, että löytäisin aikaa itsestäni huolehtimiseen, yrityksen toiminnan kehittämiseen ja sosiaalisten suhteiden ylläpitoon edes jossain määrin niin, ettei näiden minulle tärkeiden asioiden tarvitsisi täysin väistyä elämästäni vauvan tulon myötä.
Olen kuunnellut äänikirjoja ja yrittänyt lukea paljon tietoa netistä, jotta voisin suhteuttaa odotukseni tulevaa kohtaan realistisesti. Totean vaan, että sitä ilmeisesti saa mitä tilaa, sillä realismia on tarjoiltu aivan liiankin kanssa. Miksi kaikki kirjat kertovat niin uuvuttavaa tarinaa äitiydestä? Todella masentavaa luettavaa.
Ahdistun todella raskaasti ajatuksesta, että jatkossa olen vain väsynyt, maitoa valuva haamu itsestäni, joka ei jaksa poistua kotoa ja elää päivästä toiseen vain selvitäkseen läpi seuraavasta. Tämä on todellakin se mielikuva, jota näistä kirjoista minulle on jäänyt käteen.
Keskustelin aiheesta lähes sadan kommentin verran Facebookin vauvaryhmässä, jonka jälkeen mieleni on kyllä kieltämättä piristynyt. Oli aivan ihana kuulla tarinoita, joissa äidit kertoivat positiivisia kokemuksia arjesta pikkuvauvan kanssa. Joku oli jopa perustanut tuona aikana kauan haaveilemansa yrityksen (ymmärrän, ettei tämä todellakaan sopisi kaikille!) Totaalisen uuvuttavat ja negatiiviset ajatukset ovat alkaneet väistyä ja jatkossa tahdon uskoa, että kaikki menee hyvin!
Tahdon uskoa, että tulemme perheenä löytämään meille sopivan arkirytmin, joka mahdollistaa molemmille vanhemmille omaa aikaa ja harrastuksia, mutta myös yhteistä ja merkityksellistä perheaikaa. Tulen löytämään meille sopivan rytmin imettämiseen. Tulen nukkumaan öisin, jos en hyviä niin, ainakin riittäviä yöunia. Jaksan pitää yllä positiivista asennetta myös haastavien aikojen keskellä ja nautin pienistä hetkistä ihan tavallisissa arkipäivissä. Löydän taas positiivisen suhteen liikuntaan ja onnistumme järjestämään elämämme niin, että molemmilla vanhemmilla on resursseja huolehtia omasta fyysisestä ja henkisestä hyvinvoinnista. Meillä on tukiverkko ympärillä auttamassa, kun kaipaamme kahdenkeskistä aikaa. Teen töitä myös äitiyslomalla, koska minulle se on merkityksellistä. En koe siitä huonoa omaatuntoa vaan pikemminkin se on voimavara, josta ammennan entistäkin enemmän läsnäoloa hetkiin, jotka vietän vauvan kanssa.
Kukaan ei voi tietää, miten asiat lopulta menevät, mutta olen päättänyt luottaa siihen, että kaikki menee hyvin!
Lauantai 21.1.2023
Aamulla heräsin onnellisena auringonpaisteeseen ja tyhjensin hyvillä mielin muuttolaatikoita. Muutimme juuri uuteen väliaikaiseen vuokrakotiin odottelemaan vauvan syntymään, sillä sopivaa taloa sopivaan hintaan ei ole vieläkään löytynyt. Nyt tarvitsemme vain rauhallisen paikan, jossa pesiä ensimmäiset kuukaudet vauvan kanssa ja jatketaan sitten keväällä tai kesällä asuntoprojektin parissa.
Uskaltauduin ulos pienelle kävelylle nauttimaan upeasta ulkoilusäästä, mutta kuten jo etukäteen tiesin, ei lenkistä tulisi kovin kummoinen.
Supistelu ja valtava paineen tunne alavatsalla alkoi heti kotipihassa. Olin ottanut mukaan tukivyön, mutta valitettavasti ainakaan tästä kapeammasta mallista ei ole minulle mitään hyötyä. Päinvastoin kaikki puristava alavatsalla vain lisää supistuksia ja epämiellyttävää painetta.
Kuvasta voi todentaa, kuinka huikean urheilusuorituksen lopulta tein. Kävelin 1 kilometrin 23 minuutissa. Köpöttelykin kuvastaa liikettä, joka on rivakampaa kuin tämä minun eteenpäin vaappuminen.
Kieltämättä odotukseni raskauden aikaiselle liikunnalle olivat hyvin erilaiset. Olen ollut alusta asti joko niin huonovointinen tai kipeä, ettei liikunta yksinkertaisesti ole tullut kysymykseenkään. Raskauden keskivaiheilla liikuin kaikista eniten ja olin innoissani aloittamassa taas kuntosalille palaamisen, mutta siihen samaan aikaan meneillään oli myös muita asioita, jotka vaikuttivat resursseihin. Nyt näin loppusuoralla voi todeta, että aktiiviset liikuntatunnit koko odotusajalta on laskettavissa suunnilleen kahden käden sormilla.
Tavallaan harmittaa, etten ole voinut ylläpitää lihaskuntoa ja saada hyvinvoivaa raskautta, mutta samalla tiedostan, ettei siihen ole juurikaan voinut itse vaikuttaa. Niinpä olen suosiolla hyväksynyt, että osaltani treenailut jatkuvat sitten pikkuhiljaa raskauden jälkeen.
Odotan tätä jo todella innoissani. Erityisen mielenkiinnolla odotan pääsyä raskauden jälkeiseen fysioterapiaan ja äitiyspilatekseen, jotka aloitan, kun vointi sen sallii. Tarkoitukseni on keskittyä ensin kuntouttamaan kroppa synnytyksestä ja tämän jälkeen aloittaa salille paluu. Odotan jo malttamattomana arjen rutiineja, kovia treenejä ja siitä kumpuavaa hyvää oloa. Koska tiedän, miten paljon hyvää rakennetta liikunta tuo arkeen, olen jo etukäteen pelännyt sitä, ettei minulla syystä tai toisesta olisi siihen voimia tai resursseja vauvan syntymän jälkeen. En oleta, että asiat palaavat “ennalleen”, mutta odotan, että elämänrytmi mukautuu näiden toiveideni ympärille ajan kanssa.
Terveelliseen ruokavalioon olen panostanut mielestäni aika hyvin koko raskauden, joka on varmasti osaltaan vaikuttanut siihen, että painoa on kertynyt maltillisesti vähäisestä fyysisestä aktiivisuudesta huolimatta. Alkuun paino itseasiassa tippui -3kg, kun pystyin syömään käytännössä pelkkää ruisleipää ja kylmiä ruokia ensimmäisen 3kk ajan (pakastimessa jäähdytetty porkkana ja viinirypäleet olivat herkkua :D).
“Olen videokuvaaja ja pyöritämme yhdessä ystäväni kanssa pientä ja dynaamista videosisällöntuotantotoimistoa nimeltä Réveille Creative. Meidän töitä voi seurata Instagramissa @reveillecreative ja “Kuvauskeikka” -podcastia pääsee kuuntelemaan ilmaiseksi Spotifyssa.”