Ladataan...
DEPISDADA

 

Vegaanihaastetta on kulunut kaksi viikkoa. Pakko myöntää, että on ollut helppoa, mutta miksi? Olen ollut ylä-asteella kasvissyöjänä noin vuoden, aikuisiällä tehnyt kasvisruokahaasteen (3kk), mutta merkittävin tekijä on: taidekoulut. Taidekouluilla tarkoitan sitä, että opiskelijoista osa on vegaaneja, kasvissyöjiä ja sekaaneja. Näitä ruokailijoiden ruokatottumuksia ei ihmetellä, kenellekään ei tarvitse selittää mitään. Vegaaneja ja kasvissyöjiä pidetään normaaleina. Ruokalassa ei tarvitse kuunnella kömpelöitä heittoja: "Mitäs sä grillaat?", virne naamalla kuin grilliruokanani olisi hiiltynyt porkkana. Veljeni heitti juuri viime viikonloppuna tämän tokaisun. Hyvin kuitenkin maistuis vegaaneillekin sopivat keksit nassuun. 

Toinen merkittävä tekijä vegaaniuden helppouteen on, että kaupasta löytää laadukkaita "korvaavia" tuotteita. Kahvimaidon on helppo korvata kasvisperäisellä tuotteella, mutta juustot maistuu mielestäni aika pahalle. Vaatii totuttelua. Olen tehnyt "haasteen" ajan hyvinkin perinteisiä kotiruokia ja käynyt myös muutaman kerran Hesessä hätäpäissäni. Mietin, että olen vaikea asiakas, jopa aasiakas, kun pyydän kaurahärkisburgeriin vaihtamaan majoneesit chilimajoneesiin, jotta hampurilaista saa vegaanisen. Aamut alkaa helpoiten, kun tekee laittaa tuorepuuroaineet muhimaan jääkaappiin illalla ja aamulla on aamupala valmis. 

Viimeinen, mutta tärkein asia, vegaanihaasteeseen on leppoisan asenteen ottaminen. Ei ole maailmanloppu, jos syö kaksi karjalanpiirakkaa, joissa on käyttetty voita ja maitoa. En ole epäonnistunut, eikä tarvitse soimata itseään tästä syömisestä. Aikaisemmin olen aina haasteisiin lähtiessä ottanut sellaisen kannan, että nyt lähdetään mukaan täysillä ja "virheitä" ei sallita. Ei karjalanpiirakoiden syöminen ole virhe, joista pitäisi itseään rangaista. 

 

Ainut huonopuoli vegaanihaasteen aloittamisessa oli kolmen päivän järkyttävät mahakivut ja ilmavaivat. Vatsa turposi palloksi ja yksiö muuttui kaasukammioksi.

Ladataan...
DEPISDADA

Perjantai-iltana käytiin perheen kanssa katsomassa Rekolan Kinossa Juice-elokuva. Rekolan Kino on pieni ja vanha monitoimitalo, jota nyt jälleen yritetään elvyttää vantaalaisten iloksi. Aikaisemmin olen ollut katsomassa kyseissä paikassa Muumipeikko ja Pyrstötähti -elokuvan, joten on saattanut vierähtää tovi, kun viimeksi olen katsonut siellä elokuvaa. Kaveri jaksoi muistuttaa, että olemmehamme käyneet teininä katsomassa vantaalaista punk-bändiä Rekolan Kinossa, mutta muistikuvat ovat sen verran heikot, että luultavasti olemme ottaneet vanhempani kotiviinin mukaan.

Sain houkuteltua vanhempani mukaan katsomaan Juice-elokuvaa pitkän ympäripuhumisen jälkeen, koska tuleehan se elokuva sitten joskus telkkarista sitten. Pitäähän nyt saman sukukirjaan kuuluvan taiteilijan elämästä tehty elokuva nähdä. Juice-elokuva on taiteilijan elämään perustuva elokuva, joten elokuvan kerronta etenee aikajanan mukaan, muutamaa lapsuustakaumaan lukuunottamatta. Nautin elokuvassa erityisesti näiden musiikoiden ja tulevien taiteilijoiden uran alun innostusta ja rohkeaa asennetta kokeilla ihan mitä vaan. Jokaisella on oma vahvuutensa, joka ryhmässä muodostaa laulunsanoituksia ja lopulta lauluja. Muistutuksena, että katsoin elokuvaa tulevana kuvataiteentekijän laseilla elokuvaa. Joku saattoi poimia elokuvasta ennemmin taiteilijuuden ja perhe-elämän yhteensovittamisen vaikeuden, tai pienen Johanna-tyttären riipaisevat osuudet elokuvasta.   

Elokuva poikkeaa muista tämän hetken elokuvista sillä, että se on kuvattu perinteiselle filmille, joka vie katsojan lähemmäksi 1970-1980 -lukujen tunnelmaa. Äitini kuiskasi korvaani, että isällänikin on ollut samanlainen kelsiturkki kuin Juicella elokuvassa, joten puvustuskin on mennyt nappiin. Katsoin elokuvan 1950-luvun monitoimitalolla pikkasen puisilla penkeillä, joten pääsin tunnelmaan aivan erilailla kuin moderneissa elokuvateattereissa olisin päässyt. Pitihän elokuvateatteri myöskin tuulettaa läpivedolla eri näytösten välillä. Ei täällä mitään ilmastointeja ole, ovet auki vaan! 

 

”Eihän tuossa elokuvassa kerrottu yhtä monipuolisesti kuin kirjassa!”, oli isäni tokaisu. Ei kerrottu, koska elokuva on erillinen taiteenmuoto kuin kirjallisuus. Ensiksi epäilin Riku Niemisen pääosana olemista, mutta turhaan. Mahtavaa kuinka käytetään näyttelijän kaikkia puolia, kuten musikaalisuutta, hyväksi elokuvanteossa. Nieminenhän sulautui rooliinsa laulajana ja lauluntekijänä, sekä taiteilijana. 

 

Juice-elokuva 

Ohjaaja: Teppo Airaksinen

Pääosissa: Riku Nieminen, Iida-Maria Heinonen, Antti Tuomas Heikkinen, Pekka Strang, Silmu Ståhlberg

 

Antti Heikkinen 2016: Risainen elämä: JuiceLeskinen 1950-2006. Siltala.

Lippuluukku

Sosiaalidemokraatit katsomassa elokuvia

 

Ladataan...
DEPISDADA

Joulukuun viimeisenä päivänä päätin ilmoittautua vegaanihaasteeseen. Ilman suurempia pohdintoja ilmoitin sähköpostiosoitteeni uutiskirjeketjuun. Olen joskus yläkouluikäisenä viimeksi ollut muutaman vuoden kasvissyöjä ja kolme kuukautta rahavedon vuoksi kasvissyöjä. Kumpi jaksaa olla pidempää kasvissyöjä? Lopulta yhteisymmärryksellä lopetettiin veto tekemällä ranskalaisia ja nakkeja uunissa. 

 

Tarvitseeko haasteisiin lähteä niin tosissaan, kuin lopussa palkittaisiin kuukauden vegaani kruunulla ja herkkukorilla, kilpailumielellä. Miksei voi vain testata ja kokeilla? Toisaalta takaraivossa jyskyttää uutiset ilmastonmuutoksen vaikutuksista ympäristöömme ja eläinten kohtelu ruokateollisuudessa. Näitä argumentteja vastaa ei oikein voi olla, että mä vaan testaan vegaaniruokaa. Sitten vielä muovit, joita tulisi välttää ruokaostoksilla. Eräskin jo kerkesi mainita vegaanihaasteen facebook-ryhmässä, että eräs kokeilija oli ostanut kauheasti ruokaa muovipakkauksissa. Toinen yrittää ja toinen lyttää perästä. 

Itse lähden tähän haasteeseen, tai minun osaltani kokeiluun, kevyesti. Jos haasteeni/kokeiluni kaatuu jo viikonloppuna, sitten se kaatuu. Olenpahan ainakin viikon syöny vegaanista ruokaa, joka on enemmän kuin viime vuonna yhteen putkeen syömäni vegaaninen ruoka. Onnistumisprosentti kokeilulle on varmaan 50%, koska varmasti jossain vaiheessa tekee mieli perinteisiä lehmänmaitojuustoja tai maitosuklaata. Ehkä pääsen yli mieliteoistani tai sitten en. Pyrin kuukauden olemaan suorimmatta vegaaniutta ja ajattelematta ruokaa kokoajan, koska yleensä tämän kaltaiset haasteet saavat liian suuren osuuden koko ajattelustani. 

 

Kesäiset kuvat Pasilan Kääntöpöydästä

Pages