HAM ja Graffiti

 

Kävin lauantaina Helsingin taidemuseossa eli HAMissa, jossa tällä hetkellä pyörii graffiti-näyttely. Yleisö on todella löytänyt näyttelyn, kun porukkaa oli kunnolla ja ilmeisern innoissaan, kun naamat kiinni vitriinissä luettiin suomalaisen graffitin historiikkiä. Mikä minut yllätti todella oli, että lapsiperheitäkin oli paikalla runsaasti. Lapsille oli omaa ohjelmaa pöydän äärellä paperi ja tussien parissa. Aluksi vierastin hieman näyttelyä, kun näin ison seinän, jossa oli erilaisia fontteja selitysteksteineen, ettei kai tämä näyttely ole sellainen pedagoginen näyttely, joka on suunnattu vain päiväkoti – ja koululaisryhmille. Mutta ei ollut pedagoginen lapsille suunnattu näyttely, pidin näyttelystä paljon! Itse jumittauduin ennemmin suomalaisen graffitien historiikkivitriinien ympärille kuin seinille tehtyjen biissien eteen. Oli todella mielenkiintoista lukea ja nähdä Stop töhryille -kampanjan vaikutukset kaupunkikulttuuriin sekä melkein liikutuin Wild Style  -VHS-kasetin edessä. Jotenkin todella sympaattinen ajatus, että kujien kovat jätkät käy vuokraamassa videota ja tihrustaa sitä pieneltä ruudulta. Mites nykyään? Netflix, ig, netti ja kaikki vaikutteet heti! Parasta antia olivat valokuvat junien kyljistä ja ruttuiset ja paskaiset luonnokset, jotka ovat olleet mukana tekohetkellä. Käykää ihmeessä katsomassa mikä onkaan Akateemisen kirjakaupan varastetuin kirja? 😉 Arvostan todella paljon graffitientekijöitä heidän tavastaan ottaa haltuun kaupunkitilaa, seinää tai mitä tahansa pintaa. Suomessa erottuvat todella hyvät biissien tekijät ja heille annetakoon kaikki arvostus! Siihen tarvitaan monien tuntien työ ja harjoittelu, että kaikki elementit menevät kohdalleen, värit ja muodot. 

GUERRILLA GIRLS Katujulisteita

Olin jo unohtanut heidät, nimittäin Guerrilla Girls -ryhmän. Vaikkakin näyttelyn otsikko tai teema on graffitit, mutta osassa näyttelytilaa on keskitetty myös muunlaiseen aktivismiin. Tämä aktivismiryhmä tuo esiin museoiden ja taideinstituutioiden naistaiteilijoiden vähäiset näyttelyt ja muunlaisen toiminnan. Kannattaa varata aikaa ja katsoa lyhytdokkari, se on sen arvoinen! Martha Cooperin hienot ja vaikuttavat valokuvat New Yorkista auttavat pääsemään sisälle graffiti-kulttuuriin ja sukeltamaan Nykin tupaten täyteen tägättyihin metroihin. Kuvissa on mahtava tunnelma! Antti Nyyssölän ”luonnoskirjat” toivat näyttelyyn sen lisän, mitä en uskonut kaipaavani. Nimittäin tuoksun maaleista ja muovista. Graffiti-kulttuuriin kuuluu minun mielestä yhtenä osana tuoksut ja samalla pääsee hiplaamaan näitä ”luonnoskirjoja”.  Tässä näyttelyssä oli kokonaisuudessa jotain sellaista, jos minulla olisi museokortti uusittuna, voisin käydä näyttelyssä useasti! Mutta pitäähän aina lähes täydellisestä näyttelystä vähän naristakin. Olisin toivonut enemmän opastuksia viikonlopuksi ja enemmän graffititaiteilijoita muistakin sukupuolista kuin miehistä. Edes kokoelmapuolella ei ollut naisia tai muunsukupuolisia, miksi? Guerrilla Girls -ryhmä olisi heristänyt sormia! Jos todella on näin ettei löydy muita tekijöitä kuin miehiä, niin asia pitää korjata! Nähdään kesällä Suvilahdessa! Olen nössö ja harjoittelen ensin laillisille seinille… Mutta olen hieman ylpeä siitä, että valtasin oman alueeni Guerilla Gardenia varten. Tästä se lähtee, kesä ja aktivismi!