HELENE ja Suomen kuvataiteen päivä

Schjerfbeck, Helene: Mustataustainen omakuva, 1915.

 

 

Kuvaaja Nyblin Daniel: Helene Schjerfbeck, 1880.

Tänään 10. heinäkuuta on tämän tuimakatseisen Helene Schjerfbeckin syntymäpäivä ja Suomen kuvataiteen päivä. Jotkut muistavat hänet kuvistunneilta hyvin erikoisista omakuvistaan tai hempeästä Toipilas-maalauksesta. Hänhän syntyi jo 1862 Helsinkiin, Venäjän suurruhtinankunnan rusikoimaan Suomeen, aivan pieneen vuokra-asuntoon vähävaraisen perheen toiseksi tytöksi. Esikoistytär Olga Sofia ja muut sisarukset Aino ja Tor kuolivat jo pieninä vauvoina ja lapsina. Täten perheen kuului Isä Svante (taitava kartanpiirtäjä), äiti Olga, isoveli Magnus ja tietenkin Helena, joka muutti nimensä Heleneksi myöhemmin. Kaaduttuaan 4 -vuotiaana Helene mursi lonkkansa ja joutui sänkyyn lepäämään pitkiksi ajoiksi, niin isä toi tytön viihdykkeeksi kyniä ja paperia. Lapsuutensa ajan ”Suomessa” elettiin suuren nälkävuosien aikaa ja täten kaikesta oli puutetta, lääkärikin pyydettiin katsomaan Helenan ”Ellin” lonkkaa vasta paljon myöhemmin tapaturmasta. Kävely viivästyi paljon ja Helena oli paljon vuoteessa piirtämässä ja tarkkailemassa maailmaa. 

Helene Schjerfbeck: Tanssiva tyttö, 1872. Piirros noin 10-vuotiaan Helenan luonnoskirjasta.

 

Helena oli todella taitava piirtäjä ja opiskeli pääsi Suomen Taideyhdistyksen piirustuskouluun 1873 jo 11-vuotiaana, vaikka ikäraja oli 12 vuotta. 18 -vuotiaana jo matka-apurahan keisarilliselta senaatilta ja suuntasi kohti taideamekkaa, eli Pariisia. Pariisin Taideakatemia tuotti ongelmia, koska sinne ei päässyt naisia ja monessa opinahjossa naisille oli suurempia lukukausimaksu. Tottahan toki, miehet ja naiset silloin vielä piirsivät ja maalaisivat eri luokilla. Helene Schjerfbeck oli kansainvälinen taidemaalari, hän muuan muassa maalasi Ranskassa ja Englannissa. Tulee muistaa ajankuva, millainen oli silloin naisen asema tai saatikka naistakuvataiteilija asema. Taiteilijoiden ympärillä pyöri silloin myyttejä, eivätkä ne sopineet naisihmiselle. Ei ollut myöskään helppoa saada töitään esille taidenäyttelyihin, saatikka kokoelmiin. Taidekriitikot eivät olleet innoissaan tästä Pariisista hankitusta modernistisesta maalaustyylistä ja kotona vielä 30 -vuotiaan Helenen Olga-äiti ei uskonut edelleenkään tyttärensä taitoihin. Ei ole ollut helppoa maalata, kun kukaan ei usko taitoihin. 

 

 

Nautitaan tänään kuvataiteesta ja osallistukaan ihmeessä Suureen maaalaustapahtumaan paikkakunnallanne! 

https://www.maalaustapahtuma.fi

 

Itse ajattelin mennä Lapinlahden Lähteelle akvarellien kanssa ja kierrellä gallerioissa. Helenen tarinan ”opetus” on se, ettei kannata arvostella ja vähätellä toisen maalauksia tai piirustuksia. Et voi koskaan tietään, mihin kaikkeen tämä pystyy ja kuinka moneen tulee vielä jonakin päivänä vaikuttamaan teoksillaan. 

 

Kirjavinkkinä: Rakel Liehu, 2003: Helene, WSOY.